Simpukkahelmen syntytarina on kiehtova. Ehkä
tiedätkin, että aidot luonnonhelmet syntyvät kivusta. Simpukan kuoren ja
vaipan väliin menee hiekanmurunen, joka hiertää ja häiritsee simpukkaa
ja aiheuttaa kipua. Simpukka alkaa kehittää hiekanmurun ympärille kuoresta helmiäistä, josta ajan mittaan syntyy helmi.
Luonnonhelmen kasvaminen edes herneen kokoiseksi voi viedä aikaa jopa
viisikymmentä vuotta. Nykyisellä, alun perin japanilaisten kehittämällä
helmenviljelytekniikallakin helmen syntyyn kuluu aikaa kolmesta kuuteen
vuotta. Ei mikään lyhyt aika sekään simpukan kestää kipua.
Elämää verrataan usein helminauhaan. Olemme täällä
helmienkeruumatkalla. Punomme jokainen omista kokemuksistamme omaa
nauhaamme, jossa on monen sävyisiä ja kokoisia helmiä.
Elämän
kivuista selviytyminen vie aikaa, mutta juuri ajan kanssa kivusta
syntyvät kirkkaimmat helmet. Jokaisella helmellä on oma merkityksensä ja
oma järjestyksensä. Ja niin on myös helmien väliin jäävillä tyhjillä
kohdilla - niillä hetkillä, kun jouduimme hetkeksi sivuun, odottajan
paikalle. Myös niitä hetkiä tarvitaan punomaan helmet yhteen. Joidenkin
elämämme ketjussa olevien helmien merkityksen ymmärrämme jo nyt. Osan
tarkoitus on vielä salaisuutta. Mutta niidenkin helmien merkitys
selviää. Viimeistään sitten kun nauhamme on kokonaan valmis. -Hanna ekola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti