lauantai 5. tammikuuta 2013

Kohota sanasi, älä ääntäsi. Se on sade joka kasvattaa kukkasia, ei ukkonen.

minä toivon joka ilta kun silmäni suljen
ettet ollut minulle vain unta ja harhaa mielikuvitukseni
tuotetta vaan juuri se oikea todellisuutta suruineen
ja iloineen elävänä tunteena syvänä sydämessä
.. 


·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·

Toivoisin olevani olkapää johon voit nojata kun tukea kaipailet.
Toivoisin olevani kuuleva korva jolle huolesi kertoilet.
Toivoisin olevani lämmin syli kun hellyyttä kaipailet.
Toivoisin olevani enkeli kun suojelusta tarvitset.

·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·

Kaipaan lämmintä syliä, käsiä halaavia sanoja ilman haavoja.
Kaipaan lähellesi vaikkapa vain vierelleni tulisit. Hetkeksi edes
istahtamaan, vaan kuljet näkemättä ohitseni,  Huomaamatta
kipuani kuin ei minua siinä koskaan olisi ollutkaan. Minä kaipaan
sinua.

·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·

Haluaisin tietää miten sydämes valloittaa, voitko kertoa sen mulle
ja päätäni valottaa? Mä en ole paras ihminen, kyllä mä sen tiedän,
mut yritän kaikkeni ja näytänkin sen vielä. En aio mä kadottaa sua,
koskaan pois mun luota, mä aion pitää susta kii kulta.

·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·

Kun ilta hämärtyy, niin tiedän sun taas saapuvan, on niin kuin silmäis
sinisyys tois mulle onnen, valtavan, Sä lupaat jäädä mun luo, nyt valon 
tähdetkin suo mun maailmaan- ihanaan. Kun jälleen kanssas saan mä
taivaltaa. Kun aamu valon suo, sä lähdet taas sun työsi luo. Mä ootan
illan hämärään, se mukanaan sut jälleen tuo. Sä lupaat jäädä mun luo,
nyt viikonloppukin tuo ilon mun maailmaan-ihanaan kun kansas saan
taivaltaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti