sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Miltei hajamielisesti Kuin huomaamatta Kuljetan sormiani ihollasi. Havahdun huokaukseesi ja suljen sinut syliini. On aika mennä lepäämään..

Katselin sua kuin usvaa nousevaa auringon valaistessa metsänrajaa
Odotin sinun saapuvan sen keskeltä värisin odotuksesta , kaipauksesta
siitä tunteesta että saisin sulkea sinut syleilyyni Tunsin huulillani suudelmat 

jotka annoit nuo leikkisät silmät jotka katsoivat minuun Kujeillen juoksit 
karkuun minua kunnes viimein saavumme perille.

 ·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
Olemme tunteneet toisemme maailmojen syntyessä
Eksyimme maailmassa löysimme uudestaan
Onko nyt meidän aikamme vai joudummeko vielä odottamaan.
 


 ·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·

 Jos kertoisin toiveistani ja unelmistani kuuntelisitko sinä niitä?
Jos kertoisin olevani nyt heikko ja haavoittuvainen Käyttäisikö sitä 

hyväksesi? Jos pyytäisin sinua kulkemaan kanssani olisitko kanssani?
Kulkisitko edelläni vai takanani
vai jatkaisitko omia polkujasi
Osaisitko kuunnella minua, vaikken sanoisi sanaakaan.


 ·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·

Katsella lasta nukkuvaa, kuunnella hengitystä hiljaista.. Seurata
salaa hymyillen, kun unissaan nauraa tuo pikkuinen.. Laittaa peittoa
hellästi päälle tuon pienoisen, kuin varkain, hiuksia hipaisten..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti