En osaa sanoa milloin, mutta voin luvata, että se paranee, että asiat helpottuvat, ja se tulee olemaan kaiken vaivan väärti. Mutta lupaa minulle ettet milloinkaan luovuta. ❤

Voisinko koskaan lohtua antaa murheeseen, voisinko surut,
maalliset murheet  kääntää autuuteen? Voisinko koskaan
sortunutta auttaa jaloilleen, voisinko heikon lujaksi jälleen
rohkaista, voisinko sen? Voisinko antaa sydämeni parhaan
lapsille orpouden, voisinko kantaa väsyneen taakkaa voisinko sen?
Silloin ma voisin omankin taakan ottaa hartioillen, ilolla ristin
rakkaudesta toisiin kantaisin. Voisinko kyyneleen kuivata joskus
poskella kurttuisen, voisinko leipää tarjota joskus lapsille nälkäisen?
Silloin ma voisin iloinen olla suruissa sydämen, hymyn mä voisin
nostattaa toisenkin huulillen. ❤