sinä olet valoni vaikka ois harmaata ja pimeää, koska sinä olet se jonka
kanssa haluan elää ja olla onnellinen koko elämäni ajan. ❤
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
Ammottavien jyrkänteiden reunoilla yhdellä jalalla horjuen
sitä oppii parhaiten miten vaikeaa on tuskan sumentamin silmin
erottaa mikä on puhdasta rakkautta mikä pelkkää pelkoa
seisoa omilla jaloilla?
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
❤
Pysähdy ja ole hiljaa ja kuuntele. Maailman äänet eivät ole vain
pahuuden ja tyhmyyden ääniä. Kaikkialla humisevat myös hyvät äänet,
mutta niitä voi kuulla vain se, joka pysähtyy kuuntelemaan. ❤
pahuuden ja tyhmyyden ääniä. Kaikkialla humisevat myös hyvät äänet,
mutta niitä voi kuulla vain se, joka pysähtyy kuuntelemaan. ❤
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
❤ Minne, minne kysyin, tyhmä kun olin Yhdessä, sinä vastasit,
viisas kun olet yhdessä on se paikka jossa jokainen on kokonaan minä,
myös sinä olet sinä Keskeltä sydäntään ei kenenkään tarvitse purkaa muureja
eikä muureja sydämeensä pystyttää Sinne me veimme toisemme,
siellä me elämme ja olemme. ❤
❤ Minne, minne kysyin, tyhmä kun olin Yhdessä, sinä vastasit,
viisas kun olet yhdessä on se paikka jossa jokainen on kokonaan minä,
myös sinä olet sinä Keskeltä sydäntään ei kenenkään tarvitse purkaa muureja
eikä muureja sydämeensä pystyttää Sinne me veimme toisemme,
siellä me elämme ja olemme. ❤
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
Enkelin siivet Sua enkelin siivet sylissään kantaa, vailla selitystä, monta kysymystä,
vain hyvää toivoo. Kun lukee kohtalon kirjaansa, on pieni ja avuton ihminen,
ja murenee askeleet poluksi tuntemattomaan,ja silti, kun murutkin vielä tallaantuu,
sitten joskus, aika hellii, ja tuuli hyväilee tutun tuoksun, kun kietoutuu aika ja kohtalo,
kohtaa outous ja tuttuus, ja askel jatkaa matkaansa, vielä surustakin rikkaana
ja vie polun murheesta valoon ja valosta piiloon ja jälleen valoon ja ikuisesti jatkaa tätä,
vain hyvää toivoo. Kun lukee kohtalon kirjaansa, on pieni ja avuton ihminen,
ja murenee askeleet poluksi tuntemattomaan,ja silti, kun murutkin vielä tallaantuu,
sitten joskus, aika hellii, ja tuuli hyväilee tutun tuoksun, kun kietoutuu aika ja kohtalo,
kohtaa outous ja tuttuus, ja askel jatkaa matkaansa, vielä surustakin rikkaana
ja vie polun murheesta valoon ja valosta piiloon ja jälleen valoon ja ikuisesti jatkaa tätä,
valosta valoon, -sitäkö liekin elämä, hetkiä valossa, kohtaamista
ja ettei huomista tiedä, ja enkelin siivet sylissään kantaa,elämä ottaa, mutta silti saa luottaa:
se myös antaa. ❤
ja ettei huomista tiedä, ja enkelin siivet sylissään kantaa,elämä ottaa, mutta silti saa luottaa:
se myös antaa. ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti