Kuun katseen helmyt ylle käy Ja lyö itsensä levolle
Syvällä sylissä veden morsiamen Uinuu menneen sielu
Yksin nousee halla seisovista joista Ja soittaa huurteista huiluaan
Kuun katseen kohdatessa Halla nousee tanssimaan
Nämä vedet eivät hopeaa heijasta Vaan taivas tähtyeitä huokaa
Yön hämärtäjä, päivän himmentäjä Matkaa taivaalla
Hiljainen hetki unenvirran luona
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
Mitä olisinkaan ilman sinua`? Vähemmän kuin nyt.
Olenhan oppinut katsomaan myös sinun silmilläsi, kuulemaan myös sinun
korvillasi, ajattelemaan myös sinun tavallasi. Mieli pilvillä käy
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
Sielusi salaisuutta, en saata ymmärtää. Jokainen päivä tuo uutta, arvoitus
yhä jää. Syvyydessäsi varmaan lähteitä pulppuaa. Keskelle päiväni harmaan
tuot puron solinaa. Sielusi salaisuutta valloita koskaan en. Riemua, hiljaisuutta
hengitän, kuuntelen.
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
Salli viivytellä lähelläsi. Salli, että silmä sinuun jää.
Salli tutkistellen piirteitäsi oma kohtaloni ymmärtää.
Vasta silloin tiedän: maailmassa on mahdollista rakastaa.
Vasta silloin tiedän: rakkaudessa saa unohtua taivas, maa.
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
Rakastakaa toinen toistanne, mutta älkää tehkö rakkautta kahleeksi.
Antakaa sen mieluummin olla liikkuvana merenä sielujenne rantojen välillä.
Täyttäkää toistenne pikarit, mutta älkää juoko samasta pikarista.
Antakaa toisillenne omasta leivästänne, mutta älkää syökö samasta leivästä.
Laulakaa ja tanssikaa ja olkaa iloisia yhdessä, mutta antaa toinen toisenne olla yksinään.
Samoin kuin kitaran kielet ovat erillisiä vaikkakin sama sävel saa ne värisemään. ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti