On uskallettava lähteä, liikkua eteenpäin, seurattava omaa tähteä, ei saa jäädä paikoilleen seisomaan

Tyttö oli ujo ja hiljainen
Mutta tulvillaan elämää
Sydämessä kipinä ikuinen
Jota silmillä ei vain nää

Hän tiesi mitä tahtoisi
Ja uneimoida uskalsi

On uskallettava lähteä
Seurattava omaa tähteä
Sen kaukaa yksi nähdä voi
On uskallettava kulkea
Ja ovia joskus sulkea
Saavuttaa mistä unelmoi
Pelätä ei saa

Tyttö yhä vieläkin muistaa sen
Miten otti hän askeleen
Kaikki tuli elämän muuttaen
Eikä palannut ennalleen
Hän oli sitä etsinyt
Etsimänsä löytänyt

On uskallettava lähteä
Seurattava omaa tähteä
Sen kaukaa yksi nähdä voi
On uskallettava kulkea
Ja ovia joskus sulkea
Saavuttaa mistä unelmoi
Pelätä ei saa

Ei voi luovuttaa

Sitä tyttö ei voi unohtaa
Kuinka tärkeää on
Että jossain joku odottaa

On uskallettava....

Onko rikos rakastua, toiselle antautua, siltä välistä tuntuu. Tiedän ettei kahleet estä, ei kalteritkaan estä, jos sä päätät lähtee.

Se sai minut seisahtumaan paikoilleen,
näköni sumentumaan ja sinä hetkenä...
kuulin sydämeni särkyvän.
Se oli hiljainen, selvä ja niin.. puhdas..  ääni,
kuin joku olisi katkaissut kukan varren.
Vihdoin se tyttö, joka vaikutti siltä,
ettei kukaan tai mikään voisi häntä särkeä, särkyi.
Hän lopetti teeskennellyn  hymyilyn ja kuiskasi itselleen
- en pysty tähän enään..'
Silti viivyt vielä, pidät kättä koitat jotain sanoa.
Etkö tiedä ettei eilistä voi takas anoa ?
Mun sydän vuotaa verta, huoneen täyttää hiljaisuus.
Tää ei oo ensi kerta, mutta aina yhtä uus.
Älä puhu rakkaudesta jos et totta tarkoita
Älä onnen pikku enkeleitä luotas karkoita
Sulle pahaa en mä toivo mutta vihaan valhetta
Älä puhu rakkaudesta jos et totta tarkoita

Onko rikos rakastua, toiselle antautua?

Liian paljon, liian hyvää

liian nopeaa kanssas kokea saan

Tää on huumaa, sen mä myönnän

epäilykset syrjään työnnän

Hälyytyskellot silti lähellä jo soi

refrain:

Onko rikos rakastua, toiselle antautua

siltä välillä tuntuu

tiedän ettei kahleet kestä

ei kalteritkaan estä

jos sä päätät lähtee

Joka aamu, joka ilta

joka ainut yö, hetki viimeinen lyö

et tyydy leipään, etkä veteen

tahdot parhainta vain eteen

kaikki ei täydellistä koskaan olla voi

refrain

Sä voisitko

tämän rikoksen sovittaa

itseäsi armahtaa

refrain (3x) 

Jos menet pois ~ Mitä mulle jää ?

Jos jätät minut,
minä menen rikki,
kuin lasi minä hajoan,
tuhansiksi pieniksi palasiksi
enkä enään koskaan olisi täydellinen

Hirmunen ikävä

Kiitos siitä kaikesta, mitä sä annoit mulle.
Kiitos siitä kaikesta mitä mä sain antaa sulle.
Kiitos jokasesta sodasta ja jokasesta rauhasta,
jokasesta itkusta, jokasesta naurusta.

Kiitos hetkist, jolloin vihasin mut silti rakastin.
Kiitos jokaisesta hetkest, jonka olin kanssasi.
Mielessäni tuut oleen ain matkallani kanssani.

Hirmunen ikävä..

Miellyttävä Painajainen

Elämäni on kuin meri, joskus se on niin myrskyisä että minusta tuntuu että se saa kaiken katoamaan alleen. Ja joskus se on niin tyyni että se melkein kaunista.

Samalla tavalla voisin kuvata rakkauttani sinuun. Mutta tässä metaforassa sinun rakkautesi on se meri. Ja rakkauteni sinuun on verrattavissa samaan kuin hyppäisin keskelle tuota merta unohtaen kuinka uida. Se on kuin siinä kaikessa kauneudessa unohtaisin kuinka uida.

Miksi ? Koska joskus, sitä tahtoo todistaa itselleen jonkun olevan totta niin pahasti että sitä tekee kaikkensa todistaakseen sen todeksi. Mutta joskus, vaikka sinulla olisi side silmillä, et voi piilotella totuudelta.

Samalla tavalla, minä taistelin meidän vuoksemme vaikka tiesin että se ei tulisi kestämään. Se oli kuin suloinen valhe. Tahdoin uskoa sen koska rakastin sen suloisuutta mutta vihasin sitä samaan aikaan koska tiesin sen olevan valhetta. Ja silti minä taistelin, vain todistaakseni valheen todeksi, vaikka tiesin tekeväni itsestäni hölmöä. Tiesin sen olevan valhe, suloinen virhe, kirottu kirous...

Olen tanssinut pillisi mukaan mutta sinä vaihdat sävelmää kaiken aikaa. Yrität niin kovasti sabotoida suhteemme koska se on parempi kuin täydellinen! Ja nyt, minä olen väsynyt taistelemaan. Olin sokea mutta avasin silmäni. Ja nyt näen selvästi.

Totuus on että tämä rakkaus joko hukuttaa minut sillä aikaa kun yritän todistaa sen oikeaksi tai sitten minun on lopetettava tämä taisteleminen ja nousta takaisin siihen veneeseen jotta voisin pelastaa itseni hukkumiselta ja varmalta tuholta. Koska niin siinä tapahtuu, tämä rakkaus ei ole pelastukseni. Se tappaa minut varmasti. Se syö joka ikisen mahdollisuuteni onneen ja lopulta polttaa minut tuhkaksi.

Mutta en anna sen enään tapahtua. Olen herännyt keskeltä raunioiden. Mutta se ei ole tarinani loppu. Hämärästä valosta minä tulen lentämään ja nousemaan kuin feenix lintu tuhkistaan. Sinä raahasit minut alas, pistit minut kokemaan läpi helvetin. Mutta minä nousen, avaan siipeni ja lennän ylös taivaalle. Sinä tiedät sen yhtä hyvin kuin minäkin. Minä tulen pääsemään tämän yli. Olen vihdoinkin vapaa.

Elämässä vaihtelevat valot ja varjot ja jokainen ratkaisu luo pohjaa huomiselle. Pyri aina hyvään,valoa kohti -ja tiedät ainakin yrittäneesi parhaasi..

Kun elämäni kuitenkin kerran asetetaan puntariin, niin toivon, että voisin
 tuolloin todeta olleeni mieluummin liian ystävällinen kuin tuomitseva; 
rakastanut liian paljon kuin liian vähän; antanut mieluummin anteeksi sille,
 joka ei olisi sitä ansainnut, kuin kieltäytynyt antamasta anteeksi sellaiselle,
 joka on sen ansainnut; että olen mieluummin uskonut ihmisiin liikaa,
 kuin liian vähän; mieluummin ollut liian luottavainen, kuin liian kyyninen;
 mieluummin uskonut parasta ja ollut väärässä, kuin odottanut pahinta ja ollut oikeassa.

Jalanjälkiä joita jätämme taaksemme, ovat yhtä tärkeitä kuin polku jota kuljemme.

Minä muuraan sydämeni umpeen
hautaan tunteeni kuoppaan
opetellaan alusta aloittamaan
opetellaan anteeksi antamaan.
Ei revitä vanhoja haavoja
ei käännetä veistä haavassa
on aika kääntää sivua
on aika jatkaa matkaansa

voiko anteeksi antaa

monet ihmiset ovat sitä mieltä ettei anteeksi voi antaa, sillä tavoin 
ihminen tekee itsestään riippuvaisen menneeseen, ja kuitenkaan 
mennyttä ei voi muuttaa. Kun annat anteeksi ja jätät asian taaksesi
 ja alat elää tätä päivää, annat myös itsellesi mahdollisuuden uuteen
 elämään ja anteeksiantoon omiin mokiisi. Jeesus kuoli ristillä jotta 
meillä kaikilla olisi anteeksi saamisen mahdollisuus jos uskot saat 
syntisi anteeksi, se on avain uuteen elämään ilman tuskaa menneestä,
 anna itsellesi mahdollisuus päästää irti menneistä asioista ja ala elää 
uutta elämää. Sillä jos annat anteeksi antaa Jumalakin sinulle anteeksi.

Tuuli siipieni alla

Suutele minulle siivet, en minä lennä pois,
minä vain levitän ne
suojaksi sinun yllesi,
veitseksi kuoleman kurkulle.
Jos lähdenkin, en minä
kauan viivy, pian minä luoksesi
palaan, sirpin sinä minulta saat
jolla niittää,
vasaran jolla rakentaa, ja ruukkuusi
siemeniä ja multaa.
Ja jos en palaisikaan, kanssani olisit
maailman halki, siipieni alla kuin kevättuuli....

olethan aina tukenani ?

Hengitä hiljaa
Kuuntele vielä hetki
Ota minua kädestä
Avaa silmäsi
Katso kanssani kaukaisuuteen
mutta pysy hetkessä mukana
Mitä siitä,
mitä toiset sanovat ?
Mitä siitä,
mitä he ajattelevat?
Me olemme tässä
ja nyt
Jatkamme eteenpäin
askel kerrallaan
kiirehtimättä
Ei ole merkitystä pääsemmekö perille
tai kuinka nopeasti kuljemme
Sillä on merkitystä, kuka kulkee rinnallasi

Sinun äänesi lepattaa olallani, kuin ihmeiden lintu. Ja äkkiä säde sytyttää eloon lumen tomun. Se hohtaa hopeista lämpöä

Juhli kanssani tätä lumista yötä kuin viimeistä vuosipäiväämme.
Katso, tänään on palannut ensimmäinen – se timanttitalvemme.
Tsaarin talleilta nousee sumua, Moika upposi pimeään.
Joku himmensi kuunvalon tahallaan – mihin mahdamme mennäkään…
Kahden keisarihaudan väliin on eksynyt puisto takkuinen,
ja vankilahoureesta nousseet lyhdyt antavat hautajaisvalaistuksen.
Mars-kentän uhkaavat jäävuoret ja Joutsenkanavan kristalli…
Kun sydämessä on pelko ja riemu, mihin verrata osaani?
Sinun äänesi lepattaa olallani kuin ihmeiden lintu. Ja äkkiä
säde sytyttää eloon lumen tomun, se hohtaa hopeista lämpöä.

Sokea näkee .. Kuuro kuulee

Sulje hetkeksi silmäsi ja ajattele henkilöä, joka jossain vaiheessa elämääsi on
sytyttänyt sinussa sisäisen valon. Jokaiselle on hieno kokemus muistaa se ilo, 
jonka hän koki saadessaan osakseen arvostusta silloin, kun hän sitä eniten tarvitsi.
Eräs mies teki niin. Hän ajatteli lukiovuosien äidinkielenopettajaansa, joka oli 
vaikuttanut hänen elämäänsä. Nyt mies aikoi etsiä opettajan yhteystiedot ja kiittää 
häntä. Hän kirjoitti opettajalle kirjeen ja opettaja vastasi seuraavalla viikolla omalla kirjeellään:
"Et ikinä arvaa miten paljon kirjeesi merkitsi minulle. Olen 83-vuotias ja asun yksin 
pienessä huoneessa. Kaikki ystäväni ovat kuolleet. Perheeni on kuollut. Opetin 50 vuotta, 
ja sinun kirjeesi oli ensimmäinen oppilaaltani saamani kiitoskirje. Joskus ihmettelen, mitä 
oikein tein elämälläni. Luen kirjeesi uudestaan ja uudestaan koko loppuelämäni ajan."
Mies oli hyvin liikuttunut. Juuri hänestä puhumme aina luokkakokouksissa. Hän oli jokaisen 
suosikkiopettaja. Me rakastimme häntä. Mutta kukaan ei ollut kertonut hänelle ennen kirjettäni.

Äiti Teresa sanoi: "Ystävällisyys on kieli, jota jokainen ymmärtää. Jopa sokea näkee sen ja kuuro kuule sen."

Kiitä ihmistä, joka on koskettanut sinun elämääsi.
Tee se tänään. 

Ystävyytesi on erityinen lahja minulle.. Kiitos että olet olemassa !

Kun sairastaa ja on vaikeaa, ymmärrystä halajaa,
kun sitä sitten saa, se päivää kirkastaa.
Kun masentaa ja surettaa, ei löydä varjon taa,
jossa on valoisampaa, vaan piiloutuu kuoren taa.
Kun ajatus on allapäin, silloin jos käsikkäin
saisi kulkea hetkisen, silloin olisi onnellinen.
Kun  kipu raapii kaikkialla, taloksi jää urakalla,
silloin jos saa kokea lämmintä, oi ihanata. 

Kun huolet hiipivät huoneessa, kun valo on kadoksissa,
ei silloin jaksa iloita, jos yksin on suremassa.
Siksi vierellesi käyn, sinua halaan hetkisen
ja huoliasi kuuntelen. En mene minnekään,
vaan lähellesi jään.

Ystävä

Mitä on elämä? En tiedä, en ole elänyt sitä vielä loppuun mutta aion ottaa siitä selvää niin paljon kuin kykenen ja niin kauan kuin elän aion olla utelias

Kaikella on oma aikansa ja paikkansa, niin myös ihmisillä elämässämme. 
Jokainen ihminen on vierellämme jostakin syystä, niin myös parisielu kun
 hänet kohtaamme. Hän tulee silloin kun kaikki on valmista, kun olet itse 
valmis. Miten hän voisi tulla luoksesi ennen kuin olet löytänyt sen rakkauden 
sisältäsi? Miten hän voisi tulla luoksesi, jos et vielä pystyisi ottamaan sitä 
rakkautta vastaan? Luota siis siihen että kaikki tapahtuu kun on aika ja jos 
vierelläsi on jo se suuri rakkaus, niin kiitä. Silloin sinun ei tarvitse enää 
takertua, eikä pakottaa, koska todellinen rakkaus ei lähde mihinkään, 
vaan pysyy kanssasi aina

 Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ

Lähetän pienen enkelin luoksesi, kuiskaamaan korvaasi. 
Se kuiskaa: "Älä polta sitä siltaa, jonka rakkaus on rakentanut,
kyyneleet paikkaillut ja ikävä auttanut kestämään.

Periksi ei saa antaa, kun rakastaa."

 Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ

Tänään minussa asuu R-A-K-K-A-U-S, syvempi rakkaus kuin 
milloinkaan olen ymmärtänyt olevan mahdollista tuntea. 
Tänään minussa asuu O-N-N-I, pysyvämpi onni kuin 

olisin milloinkaan osannut haaveilla osaksi olemistani. 
Tänään minussa asuu U-S-K-O, vahva luottamus, että 

kaikki järjestyy kun aika on oikea."

Et tarvitse ketään joka tekee sinut täydelliseksi. Tarvitset vain jonkun joka hyväksyy sinut täydellisesti.

Kukatahansa olisi voinut sen tehdä, mutta Kukaan ei tehnyt.

Piti tehdä tärkeä työ, ja Jokainen oli varma, että Joku tekisi sen.
Kukatahansa olisi voinut sen tehdä, mutta Kukaan ei tehnyt.
 Tästä Joku suuttui, koska se oli Jokaisen työ. 
Jokainen ajatteli, että Kukatahansa voisi tehdä sen, 
mutta Kukaan ei ymmärtänyt, että Jokainen ei tekisi sitä.
Kaikki päättyi siihen, että Jokainen syytti Jotakuta, 
kun Kukaan ei tehnyt sitä, minkä Kukatahansa olisi voinut tehdä.

älä unohda kuka olet ja mistä tulet

Joskus matkallasi unelmasi katoavat ja huomaat löytäneesi jotain parempaa

Kun oppii sanomaan elämälle kiitos,kiitos kaikesta, minkä sain,
saan vihan tilalle rakkautta, kaunan tilalle lempeyttä,
katkeruuden tilalle tyytyväisyyttä, onnettomuuden tilalle onnea,
surun tilalle iloa ja voimattomuuden tilalle voimaa!

 Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ

Hauskimmat päivät eivät ole niitä, joina tapahtuu jotakin hienoa 
tai jännittävää, vaan joina koetaan pieniä onnen hetkiä ja jotka
soljuvat yksitellen, mutkattomasti kuin helmet nauhaan

 Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ

Kun säteilet valoa. Autat ihmiset näkemään, koska valo herättää heidät. 

 Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ

 Kaikkien kolhiintumisten hinnalla minä ostan tämän yhden toiveen:
Että mitä ikinä tulee, ne joilla on sama matka, eivät jättäisi toisiaan.

Ystävällisyys on kuin lumi - se kaunistaa kaiken, minkä se suojaa.

Ei kukaan opi tekemättä virheitä.

Ei kukaan opi tekemättä virheitä. Mitä parempi tyyppi on kyseessä, sitä enemmän 
hän tulee tekemään virheitä – sillä sitä enemmän hän kokeilee uusia asioita. En 
koskaan ylentäisi sellaista henkilöä korkeisiin tehtäviin, joka ei ole tehnyt virheitä, 
suuriakin sellaisia. Muussa tapauksessa hän suoriutuisi enintään keskinkertaisesti,
 ja mikä on vakavampaa, ei osaisi nähdä virheitä ajoissa eikä korjata niitä.
Me kaikki teemme päivittäin ratkaisuja jotka määräävät tulevaisuutemme suunnan. 
Kukaan, olipa kuinka viisas tahansa ja omasipa kuinka paljon periaatteita tai 
kokemusta hyvänsä, ei voi aina osua oikeaan ratkaisuun. Erehtyminen ei ole mikään 
häpeä. Häpeä on siinä, ettemme ota erehdyksistämme oppia, ettemme toivu 
tappioistamme, ettemme ryhdistäydy, karista menneitä harteiltamme ja yritä toistamiseen.

vahvimmat ihmiset käyvät läpi suurimmat sodat ja palaavat vahvempina !

Harva juttu tässä maailmassa on vahvempi kuin myönteinen tönäisy. Hiukan myönteisyyttä ja toivoa ja "Kyllä sinä siitä selviät!", kun on oikein hankalaa.

Kun laiva lähestyy avomereltä rannikkoa, vastaan tulee luotsialus, 
josta nousee luotsi opastamaan laivan turvallisesti satamaan. 
Tarina kertoo matkustajalaivasta, jonka komentosillalla oli luotsin tullessa 
kapteenin kutsuma vieras, joka seurasi kiinnostuneena rantautumista.

-Onpas teillä hyvä muisti, hän sanoi luotsille, kun köysiä kiinnitettiin laituriin.
-Kuinka niin? tämä sanoi.
-No, kun muistatte kaikki karit väylän varrella.
-En edes tiedä kaikkia kareja, saati että muistaisin ne, luotsi vastasi.
-No kuinka sitten osaatte opastaa aluksen satamaan?
-Tiedän ainoastaan oikean väylän, se riittää.

Oman elämäsi luotsina sinun ei tarvitse tietää kaikkia kareja matkasi varrella. 
Oikea väylä löytyy, kun teet itsellesi selväksi, mitkä asiat ovat oikein, 
mitkä asiat ovat väärin. Kysymys on arvoistasi ja periaatteistasi; tavoitteistasi, 
motiiveistasi ja tarpeistasi.
Tie satamaan käy helpommaksi.

Et voi muuttaa muita ihmisiä, mutta voit muuttaa tapaasi miten vastaat heille- Vastaa rakkaudella ja valolla.

Minä rakastan mahdollisuutta kulkea kanssasi tietä,
jota voin vain harvojen kanssa kulkea:
kapeaa vuorenharjaa menettämisen ja omistamisen välissä,
vapaaksi päästämisen ja vapaudessa eksymisen välissä,
itsenäisenä olemisen ja yksin jättämisen välissä.
Minä haluan pysyä itsenäni olematta riippuvainen sinun hyväksymisestäsi.
En halua asettaa sinua vastuuseen onnestani,
mutta en myöskään tahdo kovettaa itseäni suhteessani sinuun,
ikään kuin et merkitsisi minulle mitään.
Minä en myöskään halua, että sinun onnesi riippuu minusta,
vaan tahdon haastaa sinua löytämään tien itseesi,
niin että voit itse olla onnesi tae.
Ja minä hyväksyn sen, että sinä tarvitset tilaa.
minä en halua määrätä sinua enkä antautua sinun määrättäväksi.
En halua antaa enkä saada osakseni surkuttelua ja sääliä.
Minä haluan tulla luoksesi vapaana
ja odotan, että sinä tulet luokseni samoin
kohdatessasi minut. 

Olen liian fiksu antaakseni älyn nousta päähän. / lainauksia

• En ole psykiatri, olen vain muuten asiantuntja sekaisin olemisessa.
  
  
• Tässä kaikessa hulluudessa on myös hitunen järkeä.
  
  
• Mitä enemmän sinulla on ongelmia, sitä enemmän olet elossa. 
  
• Kun kurkoitat tähtiin, et ehkä saavuta niitä,
  mutta eivätpä kätesi ainakaan tahraudu maantien mutaankaan.
  
• Elämä ei ole ongelma, joka pitää ratkaista,
  vaan todellisuus joka on koettava.  
  
  
• Kaikista olennoista, joita maan päällä liikkuu ja hengittää,
  säälittävin on ihminen.