Juhli kanssani tätä lumista yötä kuin viimeistä vuosipäiväämme.
Katso, tänään on palannut ensimmäinen – se timanttitalvemme.
Tsaarin talleilta nousee sumua, Moika upposi pimeään.
Joku himmensi kuunvalon tahallaan – mihin mahdamme mennäkään…
Kahden keisarihaudan väliin on eksynyt puisto takkuinen,
ja vankilahoureesta nousseet lyhdyt antavat hautajaisvalaistuksen.
Mars-kentän uhkaavat jäävuoret ja Joutsenkanavan kristalli…
Kun sydämessä on pelko ja riemu, mihin verrata osaani?
Sinun äänesi lepattaa olallani kuin ihmeiden lintu. Ja äkkiä
säde sytyttää eloon lumen tomun, se hohtaa hopeista lämpöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti