Sulje hetkeksi silmäsi ja ajattele henkilöä, joka jossain vaiheessa elämääsi on
sytyttänyt sinussa sisäisen valon. Jokaiselle on hieno kokemus muistaa se ilo,
jonka hän koki saadessaan osakseen arvostusta silloin, kun hän sitä eniten tarvitsi.
Eräs mies teki niin. Hän ajatteli lukiovuosien äidinkielenopettajaansa, joka oli
vaikuttanut hänen elämäänsä. Nyt mies aikoi etsiä opettajan yhteystiedot ja kiittää
häntä. Hän kirjoitti opettajalle kirjeen ja opettaja vastasi seuraavalla viikolla omalla kirjeellään:
"Et ikinä arvaa miten paljon kirjeesi merkitsi minulle. Olen 83-vuotias ja asun yksin
pienessä huoneessa. Kaikki ystäväni ovat kuolleet. Perheeni on kuollut. Opetin 50 vuotta,
ja sinun kirjeesi oli ensimmäinen oppilaaltani saamani kiitoskirje. Joskus ihmettelen, mitä
oikein tein elämälläni. Luen kirjeesi uudestaan ja uudestaan koko loppuelämäni ajan."
Mies oli hyvin liikuttunut. Juuri hänestä puhumme aina luokkakokouksissa. Hän oli jokaisen
suosikkiopettaja. Me rakastimme häntä. Mutta kukaan ei ollut kertonut hänelle ennen kirjettäni.
Äiti Teresa sanoi: "Ystävällisyys on kieli, jota jokainen ymmärtää. Jopa sokea näkee sen ja kuuro kuule sen."
Kiitä ihmistä, joka on koskettanut sinun elämääsi.
Tee se tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti