Sua vain yli kaiken mä rakastan, sinä taivaani päällä maan. Minä maiset murheeni unohdan sinisilmiis kun katsoa saan. Ylin riemuni oot mitä toivoisin sä kun istut mun rinnallain. Olet kaikkeni, aarteeni kallehin, olet onneni, unelmain. Oi sallithan että mä suutelen sinisilmiäs, armahain. Mä jos kauas sun luotasi joutunen, kuvas seuraa mun matkallain.

Se vuosi oli jotain 05, mä olin nuori Ihmismassan seas kepeästi ohi kuljit. En voinut olla mä tsiigaamatta perääs Nyt pysäkille en voi olla tsiigaamatta enää. Olit eittämättä kadun kaunein nainen, oot varmaa vielki Loit väriskaalan joka valaisi mun harmaan tieni. Mä olin arka pieni, jäin vaan sua tölläämää Olis tehny mieli perääs alkaa hölkkäämää. Mut ei, mä annoin onnen kulkee silmieni ohi Sait päivät loistaan vaikka se kui pilvinenki olis. Sä olit se ainoo syy mun kulkee aina uudellee Samalle pysäkille, samat biisit aina kuunteleen. Ja yksin ilmaa suuteleen pimeinä pakkasiltoina Vaik sillon jo tiesin etten mä saa sua rakastaa milloinkaan. Nyt en sua takas saa silloinkaan kun eniten kaipaan Ikävä seuraa pikkuhiljaa mua repien vainaaks. Mä jäin sua pysäkille oottamaan Sen pienen hetken tunsin onnellisuuden. Mut jatkoit matkaas ja enää nähnyt mä sua en Odotin että nähdään kohta taas Vaikka sydämessä tiesin, et palaa koskaan Yksin istun odottaen että palaat kohta Mä oon toivoton romantikko en ihannevävy Tähdenlennot jotka iltasel ikkunast näkyy Ne muistuttaa sust vaikkei oo ees puoliks yhtä kauniit Niist vuosist yhä nautin, vaik kuolis sydän tautiin Johon ei oo lääket, tauti nimelt ikävä Tein tunteideni verkostoon lenkin mä itse hirttävän Ja se kuristaa mun kaulaa vaik samalla tuntuu oikeelt Vaikka mä muuttuu vois en, se ois jo kuultu toive Se että kerran vielä ohitseni meet taas Sen takii joka päivä täällä pysäkillä venttaan Sua mielestä en saa, tosin en haluu unohtaakka Mun on taakka, jota en mä pysty pudottamaan Vaikket oo mun oma, mut ehkä jossain nytkin Meidän ajatukset kulkee samaan rytmiin Toivon et muistaisit mut ikävä on tyystin Tää on niin raskas taakka kantaa koko matkan yksin Sille pysäkille päätty meidän ensireissu Muistan vieläki kui rinnassa mun lempi leisku Kaunis kun kehystetty mustavalko-Marilyn Silmies tilal kiilsi kirkkaimpia tähtösii Nyt vähän kaduttaa etten mä tullut perääsi Ja että yksin seuraavanki päivään heräsin Nyt vaikka sataa, mä istun täällä Sun kauneutesi kuivattaa mut sit kun nähdään Meni siihen sitte vuosi taikka muutama Mä odotan täs pysäkillä niin kauan et tuut takas Sinä ihanainen olet mun pelastus Ainoo mitä toivon, yksi pieni Deja Vu Tuoksus haistan mun nenäs ihan aina Suljen silmäni ja tsiigaan ylös tähtitaivast