Nuo hiljaiset tuntimme, minuutit ilman sanoja. Ne tuntevat meidät, katseemme, lämpömme. Ne seuraavat vierestä hymyjämme, kuulevat ajatuksemme -sinun ja minun- ja nauravat kanssamme.

Putosin, hajosin, sirpaleet maasta keräsin.
Liimalla ne kokoon kasasin,
säröt kertovat elämästä, liima vahvemaksi tulemisesta.
Arpi elämän koettelemuksista.
Ylpeänä arpiani kannan, elämän tarinan ne kertovat minusta,
sodasta ja taistelusta, tahdosta voittaa ja kyvystä vahvistua.