Kaksi miestä, molemmat vakavasti sairaita,
jakoivat sairaalahuoneen.
Toinen miehistä sai istua sängyllään
iltapäivisin tunnin ajan. Hänen sänkynsä
oli huoneen ainoan ikkunan
vieressä. Toinen miehistä joutui olemaan koko
ajan makuulla.
Joka iltapäivä ikkunan vieressä oleva mies kuvaili huonetoverilleen
kaikkea
mitä hän näki ikkunastaan, joka antoi puistoon päin. Siellä oli
ihana järvi.
Ankat ja joutsenet leikkivät vedessä samalla kun lapset
uittivat leikkiveneitään.
Nuoret rakastavaiset kävelivät käsi kädessä
kaikenväristen kukkien keskellä
ja kaukana taustalla näkyi kaupungin
siluetti. Kun ikkunan vieressä oleva mies
kuvaili kaikkea tätä
yksityiskohtaisesti, huoneen toisella puolella oleva mies
sulki silmänsä
ja kuvitteli mielessään kauniin näkymän.
Päivät, viikot ja
kuukaudet kuluivat. Eräänä aamuna hoitaja huomasi ikkunan
vieressä
olevan miehen elottoman ruumiin. Mies oli kuollut rauhallisesti
nukkuessaan.
Heti kun se tuntui sopivalta, toinen mies kysyi voisiko
hänet siirtää ikkunan viereen.
Hoitaja vaihtoi mielellään sänkyjen
paikkaa, ja kun hän oli varmistunut että potilaan
olo oli mukava, hän
jätti tämän yksin.
Hitaasti ja vaivalloisesti mies nosti
itseään ylöspäin ja yritti toiseen kyynärpäähänsä
nojaten ensi kertaa
nähdä ulkopuoliseen maailmaan. Hitaasti hän pystyi kääntymään
kohti
ikkunaa, josta näkyikin vain toisen rakennuksen seinä.
Mies
kutsui hoitajan paikalle ja kysyi tältä mikä oli saanut hänen
edesmenneen
huonetoverinsa kuvaamaan niin ihania asioita ikkunan
ulkopuolella. Hoitaja sanoi
että mies oli ollut sokea eikä ollut kyennyt
näkemään edes seinää.
”Ehkä hän halusi vain rohkaista teitä.”
On suuri onni tehdä toiset onnelliseksi, riippumatta omasta tilanteesta.
Jaettu suru on puolitettu suru, mutta jaettu ilo on kaksinkertainen.
Jos haluat tuntea itsesi rikkaaksi, laske yhteen kaikki ne asiat jotka sinulla on,
mutta joita rahalla ei voi ostaa. Jokainen päivä on lahja, ja kaikki niistä kannattaa avata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti