Hämärän verhossa, yön hiljaisuudessa, asuu rauha. Se ottaa sinut lämpöiseen syliinsä ja tuudittaa. Kuiskaa sille sydämesi asiat, kuiskaa kaikki. Rauha, joka käy yli ymmärryksen, kuulee ja antaa sinulle rauhan

Kiitos että olet olemassa, nyt jos koskaan tarvitsin sinua.
Annoit sylin ja turvan et vaatinut mitään, sen hetken kun minä
hajosin sinä pidit kiinni otit lähellesi ja annoit minun olla heikko.
Sinä hetkenä minä tiesin matka sinusta minuun oli vain kynelten
mittainen nyt tiedän että olen perillä. -Suzann Suomento-