Sun silmäs aina mä muistan, niin yltäin murheen puistan,
kun illoin panen maate, on mielessäni aate;
Minä sulle kihlat ostan, sinut vielä mä sylliin nostan.
Kun rakas sinä olet niin mulle, minä sulle haastelen,
Tuu mun vaimoksein.
Tuu mun vaimoksein.
Mökin paikan mä mettään raivaan, alle kaartuvan korkean taivaan,
viereen veen joka venhettä kantaa, jonka aurinko kuultaa rantaan.
Koivun kaadan laidasta lehdon, siitä teen minä kiikkuvan kehdon,
siinä lasta kun liekuttaapi, unen saapi pikkuinen.
Tuu mun vaimoksein.
Olen minä sua kattellu niin, kirkko tietä kun astellut oot yksinäs, alla päin,
sinut sulkenut siunauksiin, että luojamme varjelis sun elämääs, etteen päin.
En mä voi sulle onnea taata, enkä paljon luvata saata,
en voi kotia mä kultaa kantaa, mutta parhaani koitan antaa.
Kun mä nään miten liinasi liehuu, minun rinnassa rakkaus riehuu,
sua ootan ja melkeinpä palvon, yöni valvon aatellen,
Tuu mun vaimoksein. Tuu mun vaimoksein.
Tuu mun vaimoksein. Tuu mun vaimoksein.
Tuu mun vaimoksein. Tuu mun vaimoksein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti