Jokainen virhe minkä olen tehnyt, olen niistä kiitollinen. Jokainen loukkaava sana jonka olen kuullut, kiitän niistäkin. Nöyryytys jonka olen kokenut, se on minusta tehnyt vahvemman, herkemmän ja toisia kunnioittavan. Ette saanut minusta alistujaa, ettekä hapanta muoria, vaan ihmisen joka etsii uutta, kokeilee ja kompastuu, elää ja rakastaa..

Hiljaisena painan mieleni oven kiinni vailla kuuntelijaa, vailla lohduttajaa..
Käperryn omaan maailmaani ja suljen muut pois itsestäni. Kyyneleet
virtaavat sisääni, polttaen sisimpäni karrelle.. onko aina ollut näin, kysyn
itseltäni. Onko aina niin että minä annan saamatta itse mitään? Tuska vyöryy
sanojen mukana ulos minusta. Katson itseni vailla rakkautta ja ihmettelen miksi
ja milloin menetin itseni, oliko se tämä kipu kokonaisvaltainen joka vei minut mennessään?
Oliko se masennus joka muutti minut? surullisena laitan oveni lukkoon ja piiloudun..