Aamun kirkkaus on niinkuin laulu. Itse taivas lepää järvessä.
Liikkumatta, autuaina pilvet uneksivat ilman äärillä.
Kaislat välkkyy kastepisaroista, metsä hymyy läpi kyynelten.
Kaukaa, helisten ja värähdellen rastaan huilu jumalallinen.
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
Ethän käännä minulle selkääsi, kun ruoho ei enään ole niin vihreää?
Olethan siinä vielä kun hiukseni ovat hauraat ja harmaantuneet?
Olethan rinnallani kun silmäni eivät näe niin hyvin kuin ennen?
Kuljen hitaasti, enkä muista enään kaikkea, mutta minä muistan
kosketuksesi, hiljaa hyväilevät sanasi ja ihosi lämmön.
Sinut aistin kuin tuulen, aamunkasteisen uuden, sinä täytät tunteeni,
kuin tuoksuva maa. Tulet aalloista merten, käyt varjoissa illan, yön
hetkinä hiljaa sinut syliini saan. Ole luonani kauan, ole luonani kahden,
vie väreihin taivaan tai sateisiin maan. Vie aamuun taas uuteen,
vie lempeään tuuleen nyt tunteeni täytä ja syliini jää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti