Särkyneille on puhuttava hiljaa, ja sanoin jotka eivät lyö.
Kuin tuuli joka vaalii viljaa, kuin lempeä ja lämmin yö.
Särkyneitä on kuunneltava hiljaa, ei mielin jyrkin, ankarin.
vaan kasvoin vastaanottavaisin ja kasvoin herkin, avoimin.
Särkyneille on olemassa suoja, sen hoivaan heikot kannetaan.
Jo vierellä on avun tuoja, hän muirtui vuoksi kaiken maan.
Särkyneille soi Jumalamme tuuli, niin hellin, herkin sävelin.
Hän kaikki huokaukset kuuli, hän hoitaa käsin siunaavin.
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
Ojennat kätesi tyhjän, hauraan ja avoimen.
Ojennat kätesi, siihen koskettaa ihminen.
Uurteiden alla lyö sydän lämmin ja janoinen,
valmiina jakamaan ilon, jakamaan rakkauden.
Jokaisen sisällä sykkii salaisuus ikuinen.
Jokainen rinnassaan kantaa tarinaa ihmisen.
Yhteiden juhlapöytään jokainen kutsuttiin.
Yhteiden taivaan alle kaikille katettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti