perjantai 7. joulukuuta 2012

Aamu tulee aina Kestää iltaan saakka Ja hiljattain on ollut vaikeaa nähdä
Syitä nousta jaloilleen Etsien jonkinlaista valoa Tämä tunneli on tummempi
kuin yö Minuun sattuu, sisältä olen rikki Mutta et voi nähdä hymyni läpi
Rikkinäistä lasia alla paljaiden jalkojeni Olet kuin liekki joka polttaa minut
sisältä Kuten kirous sinä metsästät minua unissani Olet kuin kihelmöinti ihoni
alla Nyt kun ihmiset pääsevät lähelle He tuntevat ruusun piikit Ja minä murran
heidät, revin heidät palasiksi Olen julma koska sinä varastit sydämeni
Nyt sinä olet missä minä ennen olin Tunnet sen minkä minä ennen tunsin
Miltä se tuntuu? Miltä se tuntuu? Rikkinäistä lasia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti