Kun jaksa en ojentaa kättä, ja elämän voima on poissa, kun vaellan kauaksi täältä, uusissa maailmoissa.
Kun ruumiini yltäni kuihtuu ja haurastuu rosoinen kuori, kun katoaa minusta kaikki, se mikä on ollut nuori,
muistatko minua vielä vaikka en tulisi vastaan? vaikka en sanoisi mitään, olisin ainoastaan?
Viivytkö vierellä silloin? Viivytkö, ethän pelkää? Tartutko käteeni silloin, vaikka vain kääntäisin selkää?
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
Se
on kaikista sanoista suurin. Se on kirkas ja ihmeellinen. Se on
kaikista sanoista kaunein. Kaikkein pieninkin ymmärtää sen. Yksi sana ja
vuoria siirtyy. Yksi sana luo historiaa. Yksi sana kun sydämeen piirtyy
ilon hauraan se kukkimaan saa. Se on kaikista sanoista herkin, ja sen
arkakin lausua voi. Se on sydämeen piirtänyt merkin, nyt se kaikilla
kielillä soi. Yksi sana ja kaikki on toisin, sana särkyneen voi
parantaa. Kuinka sanan tuon lausua voisin, kun se sydämen syttymään saa?
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
Mitä tänään toivottaisin aikaan uuteen alkavaan? Paljon antaa haluaisin: rakkauden kasvumaan,
kärsivällisyyden kielen, ymmärryksen taitoa, hellän, oivaltavan mielen, ystävyyttä aitoa.
Vielä antaa haluaisin virkistyksen hetkiä, sylillisen ojentaisin hiljaisia retkiä,
metsätielle, järvenrantaan, autiuteen erämaan. Piirtää saisit jäljet santaan, palaisit taas aikanaan.
Viimeisenä tahdon antaa, lahjan kaikkein kauneimman. Halki elämän se kantaa, se on siunaus Jumalan.
Olkoon siunaus yllä pääsi, minne tiesi johtaakin. Koskettakoon elämääsi, siipi taivaan enkelin.
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
Kuka kerää syliinsä hetket eilisen? Kuka talteen kokoaa ilon, rakkauden?Kuka muistaa kaiken sen mitä sanottiin? kuka menneen elämän valaa graniittiin?
Vaikka joudun luopumaan, jospa jotain jää, joku jälki jonnekkin, muisto taikka langanpää..
Ehkä joku ymmärtää tieni mutkaisen, tietää kuinka rakastin läpi kyynelten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti