sunnuntai 2. joulukuuta 2012


Joka päivä tulet tänne kävellen, Pidän kieleni kurissa, en puhele paljon
Sanot olevasi onnellinen ja että sinulla menee hyvin Jatka vain, kyllä
minulla on aikaa, Surulliset silmät eivät koskaan valehtele Hetken aikaa
olen katsellut tasapainoiluasi Enkä aio liikkua ennen kuin voit hyvin ja olet
valmis Näyttäydyt ja sitten muutut ujoksi Mutta tiedän että aika piaan
tulet kulkemaan sitä tietä jolla Surulliset silmät eivät koskaan valehtele
Etkö tiedä että olen kokenut sen saman Jos ilmapiiri tuntuu vähän tylyltä
Älä huoli kulta, se vain täyttää mielesi Tiedän sinun ajattelevan ettet
koskaan tule olemaan minun Se on okei, ei minua haittaa
On totta että ujo hymysi on suloinen Jatka vain, en välitä näyttelystäsi
Siinä sinä tulet tälläytyneenä treffejä varten Vielä yksikin askel ja on liian
myöhäistä Sininen, sininen rusetti hiuksissasi Aivan kuin olisit varma että
seison täällä Surulliset silmät eivät koskaan valehtele

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti