Talvisin voin nähdä, kuinka kuun valaisema hiljaisuus kääriytyyvalkoiseen 
vaippaan, joka timantin lailla kimaltaa. Näen kuinkanouseva aurinko 
nousee, kuulen lintujen kuoron laulavan. Kuulen kuinkametsä salaperäisesti 
rasahtelee, tuuletkin puhuvat siitä, vedetsolisevat puroissa ja tähdet liikkuvat 
sopusoinnussa liikkuessaäärettömän taivaanavaruuden sylissä.Mutta kuinka 
ihana onkaan kevään voitto, kun luonto herää uuteenelämään. Kuun valossa
 satakielet laulavat, metsät ja tasangot ovatkukkaloisteessa. Kedot ovat 
pukeutuneet kauneuteen.Tuuli on täynnä tuoksuja, vuoret kurottuvat taivaisiin, 
vedet ovatkuin rajaton peili josta heijastuu auringon kultaiset säteet jaajelehtivat 
pilvet. Koko luonto kuiskailee salaisesti; linnut jakaikki maan eläimet 
hengittävät hellyyden syvyyksiä. Kaipauksemmeherää iloon.Lintujen laulusta 
soiva taivas on kuin syvä, sininen malja. Saammekuulla metsän rauhoittavaa 
kuiskailua ja vesien kaunistamusiikkia. Saamme maistaa hedelmiä ja tuoksuvaa 
hunajaa.Maailmankaikkeuden kauneus, vienot tuoksut ja herkät värit 
paljastuvat pienimmissäkin asioissa.Kun laskevan auringon valo hiipuu pois 
maan päältä, kun ikuisen unenrauha ja päättyvän päivän hiljaisuus hallitsee 
kaikkialla, illankoittoheijastaa pilviin oranssin ja punaisen, kullan ja sinisen.Näen 
taivaan tähtien loistavan. Ikuisuus tarkkailee minua kaukaistentähtien sätein.
Kuulemme monien äänten harmonisen soinnin, erilaisten säveltenkoskettamina,
 taiteilijoiden luovuuden lahjojen häikäiseminä.Kesäpäivinä koko luonto 
salaisesti hymyilee. Miten ihana keveystäyttääkään tuolloin sydämemme.