tiistai 30. huhtikuuta 2013

Kun sinivuokot untuvaisin lehdin sulavan hangen alta nosti pään, mä keltaperhon tiellä nähdä ehdin, ja päivä paistoi siipeen heleään, - se sydämeni on, ma virkoin sulle, kun vangitsit sen kätees lämpimään.


 Ai tiedänkö miltä tuntuu kun sattuu?
Tiedänkö tunteen kun mikään ei ole kohdallaan?
Tiedänkö tunteen kun sydän palaa tyhjyyttään?
Tiedänkö kun se haluaisi tuntea rakkautta ja onnea ?
Tiedänkö kun se haluaisi tuntea lohdutusta?
Tiedänkö miltä tuntuu haluta olla onnellinen, iloinen, ja huoleton?
tuntea olevansa jollekkin tärkeä?
Ihminen on altis kaikelle, kukaan ei kulje elämäänsä läpi ilman surun ja
murheen kyyneliä. Kipujen kautta opimme kasvamma ja kykenemme
seisomaan toisten rinnalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti