Myrskyn jälkeen ~ On poutasää, vihdoin oon sen saanut ymmärtää...

Minut korjasit, kokonaiseksi teit. Näytit syyn hymyilyyn vaikka maailma näytteli
voimiaan, vei jalat alta. Sinä nostit minut pystyyn, annoit syyn taistella. Annoit rohkeutta,
kun sitä tarvitsin. Kuuntelit, kun sydämeni vuosi. Tarjosit olkapään kun kyyneleet karkasivat.
Rakastit minua kun sitä tarvitsin. Ja rakastat vieläkin. Tarjosit sateen varjon myrskyn keskellä
ja kun sade lakkasi, jäit vierelleni. Autoit läpi myrskyn ja jäit nauttimaan sateenkaaresta,
sillä hetkellä minä tajusin löytäneeni aarteeni. Toisin kuin saduissa se ei odottanut sateenkaaren
päässä löytäjäänsä, tämä aarre tuli keskelle myrskyä, toi valonsa ja loi sateenkaaren ylleen.
Menetin sydämeni kontrollin ja rakastuin sinuun, olet aarteeni, olet kaikkeni.