Olen matkalla keskellä pimeän yön, olen etsinyt kotiin tietä.
Täällä on kaikilla kiireinen työ, ei ne ymmärrä kulkijan mieltä
Olen kysynyt monelta suuntaa sen, joka johtaisi kotiin kerran.
Turhaan vain olen kysellyt, ei ne tunnekaan tietä, Herran.
Olen väsynyt yksin kulkemaan, sisin aina vain jotain kaipaa.
Se ei tyydy tyhjään mammonaan, vaan etsii tietä taivaan.
Minä käteni liitän rukoukseen ja nöyränä apua pyydän.
Taivas kuulee pienen huokauksen ja ei minua mistään syytä.
Nyt olen matkalla kotiin päin, se tie on kaitainen polku.
Mutta sen päässä onnen saan, kun kirkkauteen päättyy kulku.