Sinä tiedät minun sateet ja tuulet
ja nuo ankarat syksyn harmaat.
Sinä synkimmät sanani kuulet
ja lämmität illalla varpaat.

Sinä lohdutat keskellä sotkun,

jos et jaksa, olet vain tässä.
Annat henkisen onnenpotkun,
että jatkaisin elämässä.
Se ei olisi voinut olla kukaan muu
kuin juuri sinä.
Vaikka maailmaan monta ihmistä mahtuu,
niin juuri sinä
sytytit sen valon
ikkunaan meidän talon.
Ja kun itselle riitä en koskaan,
niin sinulle riitän minä aina.
Ehkä rakkaus lopu ei koskaan,
vaikka elämä onkin vain laina.