Muistojen kuvat eivät haalistu, ne voi nähdä vaikka niitä ei olisi enään. Ne ovat tallella sydämessä, kasvojen uurteissa, avoimissa käsiddä, joiden vapina ei pyyhi iloa poius. Hyvien hetkien hohde, onnelliset ajat kuin äsken poimitut kukat säilyvät meissä, nuo vuosien keveät kehykset

Kumpa tämä runo kietoutuisi ympärillesi kuin käsivarsi ja lohduttaisi
sinua. Kumpa tämä runo olisi huone ja hehkuva takkatuli, jonka
ääreen voisit käpertyä. Kumpa tämä voisi antaa sinulle niin paljon
enemmän. Kumpa tämä runo voisi täyttää toiveesi. Silloin et ehkä
enään itkisi

·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·

En välitä ihmisistä jotka arvostelevat minua, he voivat itse elää
oman elämänsä paremmin. En välitä ihmisistä jotka pettävät luottamukseni
he satuttavat siinä ainoastaan itseään. En välitä ihmisistä joilla on
ennakkoluuloja.. he eivät oikeasti tunne minua. En välitä ihmisistä
joilla menee paremmin kuin minulla,, rakennan itse oman tieni loppuun
asti. Välitän ihmisistä jotka tekevät minut onnelliseksi, ja ovat vierelläni
tapahtui mitä tahansa.

·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·

Elämäni rakkaus, aamujeni ilo. Miten jaksaisinkaan nousta ylös
sängystä näkemättä sinua, maistamatta aromiasi huulillani, tuntematta
tuoksuasi nenässäni? Kun kukaan muu ei piristä minua, sinä teet sen.
Toivoisin että olisit vierelläni ainiaan. Ethän ikinä hylkää minua?
Rakastan sinua armas kahviseni.