maanantai 19. marraskuuta 2012

Pohjoisen kylmä tuuli teki sydämestäni kovan, opein tunnistamaan oikean rakkauden. Suljin sydämeni valheilta, en päästänyt valehtelijoita lähelleni. Sinä sulatit sydämeni.

Siellä missä kovin tuuli tanssittaa vahvimpia puita,
kivikkoisimmat polut kohtaavat ja routa viihtyy pisimpään,
kypsyvät marjoista makeimmat.
 
~.~.~.~
 
Sinä pidät elämäni raiteillaan, sinä annat minulle virheeni anteeksi.
Teet minusta paremman ihmisen. Sinä valaiset päiväni ja suolejet
minua pahalta. Sinä olet minun elämäni, minun aarteeni;
taivaani, toivoni, turvani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti