Mä en tahdo rahaa, en maallista mammonaa/ En tarvi seteleitä en aurinkoo Mallorcan/ En tahdo nähdä muiden kärsimystä/ Jollei oo mitään mitä pelaa, ei voi myöskään hävii yhtään/ Mä en tahdo rahaa, en miljoonatiliä/ Siit huolimatta onni pilkottaa silmissä/ Nää kokemukset enemmän mua rikastuttaa/ Silmät auki, tää on elämisen ihanuutta/

Sillon ennen muinoin töitä riitti ja pienel rahal.
Niitä tehtiin mut nykyään se mielen alas.
Ohan mulki oma Matti, muttei tasku eikä Nykänen.
Vaan matti jonka kukkarosta esiin nykäsen.
Muil on taskussa paljon paperia, pelkkä materia.
Paperin voimal saadaa sata uutta kaveria.
Paperi tekee ihmisistä muka parempia.
Se on hassuu miten puusta veistetty lastu.
Saa meidät sekoamaan, liian suuriin kenkiin astuun.
Toki täytyy saada jotain aikaseksi,
Mut raha on taka-alal kaiken muun mä laitan ensiksi.
Mä oon köyhänä rikkaampi ku varakkaana.
Mut kuhan katto pysyy pään päällä,
Kaikki hyvin, vaikken rahaa pysty säästämään.
Rikkaat kaiken pihtaa, kultaset vitjat käsissään,
Ja nälissään köyhät on valmiita jakaan vähistään.
Tarkan markan miehii, mut miehinä niin pienii,
Jo pelkkä katse niiden saituruudest kielii.
Porvariperkeleet ja isot miehet itarat,
Ja köyhät jotka Joululahjaks saavat ilmakitarat.
Mut ne on onnellisii, ei raha oo tärkeetä,
Ja nää hienohelmat muka edustaa evoluution kärkeä.
Olis aika niiden pilvilinnat särkeä,
Toi materialismin himo alkaa oikeen hävettään.