perjantai 23. marraskuuta 2012
Luen toisinaan Kirjeen uudestaan Luen aina sen Vaikka tahtois enää en
Siinä sanotaan Takaisin en saa Sua nyt Tai ehkä milloinkaan
Näen pisaran Yhden tippuvan Näen vielä sen Vaikka tahtois sitä en
Siihen tahrautuu Sanat kaikki muu Häviää Mutta silloin havahdun
Niin paljon vain Tahdoin rakastaa On turhaa kaikki tuo Nyt sattuu piikit nuo
Eikä silloin haavat arpiakaan luo Ei piikkilankaaidat Rauhaa mulle suo
Sua kiittää saan Annoit rakastaa Sua vieläkin Vaikka jatkaa tahtoisin
Tunne loputon Tähän päättyvä on Ehkä niin Vielä nousee voimaton
Niin paljon vain Tahdoin rakastaa Sydämeeni sain Piikkilankaaitaa
aina kasvattaa On turhaa kaikki tuo Nyt sattuu piikit nuo
Eikä silloin haavat arpiakaan luo Ei piikkilankaaidat Rauhaa mulle suo
Näen pisaran Yhden tippuvan Näen viimeisen Niin paljon vain
Tahdoin rakastaa Sydämeeni sain Piikkilankaaitaa aina kasvattaa
On turhaa kaikki tuo Nyt sattuu piikit nuo Eikä silloin haavat arpiakaan luo
Ei piikkilankaaidat Rauhaa koskaan tuo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti