Etsin kunnes löydän sen, kauniin laakson rauhallisen.
Sinne menen ja sinne jään, vain luontoa siellä mä nään.
Ei ole muita ollenkaan, omana itsenäni ola saan.
Ei tarvii näytellä, ei tarvii teeskennellä.
Luulen että siellä olen onnellinen, saanhan vain olla voimia keräten.
Pois laaksosta lähden sitten vasta kun olen varma että selviän maailmasta.
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
Syttyy tähdet, nousee kuu. Illan rauha jo saapuu.
Päivä pois sammuu, kohta maailma nukkuu.
Uniseen hymyyn käy suu, hyvää yötä ystävät, lausuu.
Silmät kiinni ummistuu, uneen hiljaa vaipuu.
Unen taikajokea kohta ryhdyn melomaan,
mitä se eteeni tuokaan, sitä vielä tiedä en,
nyt poistun hyvää yötä sanoen.
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
Sua etsin, sua etsin aina vaan. Maailman äärin saavun yhä uudestaan.
Löydänkö sua koskaan? Vai hajoanko tähän tuskaan?
Missä oot, se mulle kertokaa. Kuka voisi käden ojentaa?
Kuka voisi auttaa mua sut löytämään? yksin en selviäkkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti