Ei kyyneleitä, ei tähtimerta, ei kauneuskylpyjä. Huuletkin vaienneet aivan. Vain tuskaa läsnä katseessa, hymyn alla on niin hiljaa. Ei lämpöä, ei valoakaan, niin lohdullista, ei untakaan, ei tänään, sillä päivään on kierinyt kipeitä muistoja, monia menetyksiä. Huomenna on ehkä uusi aamu, uuden päivän alku, jossa ystävänsä saattaa kohdata käsi kädessä, kipukarusellissa, olemalla läsnä, haavoitettuna.
Päivä joskus pilviä täynnä ja suru niin suurena, että vain huokaukselle on tilaa. Vaikeiden päivien parhain lohdutus on, että huomenna tulee uusi päivä. Sekin on lohdullista, ettei tarvitse yksin olla. On rakkain vierellä ja ystäviä olemassa.