keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Ei onni tule köyhyydestä tai rikkaudesta, ei maailman antamista aineksista Se tulee meistä sisältä, hiljaa hymyillen

Sinä lähdit ja minä tänne jäin. Maailmani keikahti väärin päin.
Viimeisen kerran kun minuun katsoit, ajattelin miten mennä voit.
Käännyit pois ja kävelit vaan, perääsi jäin vain katselemaan.
Mukanasi viet niin paljon, elämäni vaillako jotain nyt on?
Katson selkääsi poistuvaa, päätä en tuskaa tunnekkaan.
Käännyn minäkin suuntaan toiseen, rakkautta en tuhlaa tyyppiin moiseen.

 ·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·

Ulkona paukkuu pakkanen, sisällä lämpöön kääntyen.
Takkatulen ääressä, rakkaan ihmisen vieressä.
Kylmä maailma unohtuu, aika ihan seisahtuu.
Oloni on niin lämmin ja lähemmäs sinua kömmin.
Yhdessä nautimme hetken, teemme ihanan retken.
Toisiimme nojaten, toisiamme halaten.

 ·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·

Ensilumen taika on, aina niin uskomaton.
Joka vuosi sitä odotan, joka vuosi sen kokea saa.
Lailla lapsen iloisen, ulos menen riemuiten.
Kasvot taivaalle kohotan, ja hiutaleet vastaan otan.
Ihanaa kun talvi tulee, lyhdyt pihaa valaisee.
Lumi kengän  alla narskuu, sydän onnesta pakahtuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti