lauantai 6. lokakuuta 2012

Rakas Mummo

Henkeni salpaa, rinnasta puristaa, kyynel valuu poskelleni.Minun on ikävä sinua.
Isoveli sanoi että pitäisi olla vahva,
että sinun on nyt parempi olla, paremmassa paikassa ukin vieressä,
te olette yhdessä taas. Olitteko te ne tähdet jotka eilen näin?
Kuu paistoi hiukan ja sen rinnalla loisti kaksi tähteä.
Vain kaksi, muuten taivas oli tumma.  Elämä on täynnä ylä ja ala
mäkiä. Mutkia ja suoria taipaleita. Minä toivon että sinun on nyt
parempi. Tie oli pitkä ja kivinen. Toivon syvästi sydämestäni että sinuun
ei enään satu. Toivon että voit hymyillä ja olla onnellinen aidosti taas.
Rakastan sinua koko sydämestäni ja toivon että tiedät sen.
Taistelit urheasti loppuun asti, kiitos jokaisesta hetkestä,
jonka sain olla kanssasi. Kiitos kaikesta. Kiitos että näytit minulle
että Suurimmat rakkaus tarinat eivät koskaan kuole,
ne on ikuisia. Ukin ja sinun tarina jatkuu vielä, se ei ole ohi.
Se elää meidän sydämissämme, ajatuksissamme, teoissamme ja muistoissamme.
Suurin rakkaustarina jonka tiedän. Olet nyt taas rakkaimpasi tykö,
Ukki odotti sinua.  Minä lupaan etten koskaan unohda teitä,
Joka kerta kun näen taivaan tähden, muistan teitä rakkaat isovanhemmat.
Koska te olette valo pimeässä, joka valaisee tietä.
Joka kerta kun näen sateen kaaren, muistan teitä rakkaat isovanhemmat.
Koska se on yhtä harvinainen näky kuin se oikea elämän into ja rakkaus,
jonka näin joka kerta kun katsoin teitä silmiin.
Joka kerta kun aurinko paistaa, muistan teidät.
Koska se valaisee yhtä kirkkaasti kuin teidän rakkaus.
Enkä koskaan tule teitä unohtamaan, sillä olisi vaikeaa unohtaa jotakin
joka on antanut niin paljon mitä muistaa. 

Teitä ikävöiden, rakkaudella muistaen; Minä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti