tiistai 16. lokakuuta 2012

Tiedätkö, miltä tuntuu kun jätetään porukan ulkopuolelle
 tai kun haluat sanoa jotain, niin kukaan ei kuuntele?
Tiedätkö, miltä tuntuu kun haluat auttaa, mutta apusi ei kelpaa?
Tiedätkö, miltä tuntuu kun menetät jonkun todella rakkaan ihmise

n, etkä saanut edes hyvästellä häntä ?
Tiedätkö, miltä tuntuu kun haluat sanoa jotain, mutta et vain pysty, 
koska pelkäät että sinulle nauretaan?
Tiedätkö, miltä tuntuu katsella kun toiset haukkuvat 
ja naureskelevat sinulle, kun itse haluat vain itkeä ja kadota paikalta, 
muttet voi?
Tiedätkö, miltä tuntuu kun haukutaan ilman syytä tai annetaan 
jonkinlainen kuvitelma toisesta ihmisestä,
vaikkei tätä tiettyä henkilöä edes tunnekkaan?
Tiedätkö, miltä tuntuu kun kaikki mitä teet, 
on muiden mielestä väärin?

2 kommenttia:

  1. Siis tää on kuin suoraan mun elämästä, kuin itse kirjoitettu, niin totta. Nuo kaikki tuntuu tosi pahalle, ja aina aattelee että vika on itsessään. Olen ujo ja moni on sanonut introvertiksikin. Opettajani luuli että mieltäni painaa jokin, vaikka olen mielestäni tosi nauravainen ja ajattelen positiivisesti.En vain osaa sanoa asioita ajattelematta niitä ensin. Sosiaaliset tilanteet ovat kuin kaadettaisiin suolaa haavoihin, punastun ja sanat takertuvat kurkkuun.......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän mitä sinä tarkoitat. En lupaa että tämä mitenkään sinun oloasi juuri parantaa, mutta usko minua, et ole ainoa. Liian moni kokee juuri tätä samaa läpi, itseni mukaan lukien, ja se tosiaankin tuntuu tosi pahalle. Olen koko koulun käyntini ajan ollut "silmätikkuna" minua on kiusattu ja on haukuttu, itsetuntoni rippeet on maahan poljettu. Ainoa tukipilarini on ollut perhe. Tilanne on räjähdysvaarallisella tasolla käynyt ja elämä on ollut nuoralla tanssimista. Se on suorastaan järkyttävää miten turhaksi itsensä voi tuntea. Mutta koskaan ei saa luovuttaa, pohjaltakin voi sydän ponnistaa! Elämänhän piti olla täynnä ylä ja alamäkiä, eikö vain? Nyt meillä on vain vastassa yksi iso mäki, tämän kun huipulle kiivetään niin näky on kaunis ja matka on hetki taas helpompaa taivaltaa. Ei voi kuin vain toivoa että ajan kanssa tilanne paranee. Tilanne ei koskaan voi kuitenkaan olla niin paha ettei siitä selvittäisi, olemmehan me suomalaiset tunnetusti sisukkaita. Muista että vika ei ole todellakaan sinussa!! Älä edes ajattele niin, älä maalaa piruja seinille, se ajaa vain sinut masennuksen partaalle. Äläkä välitä muista, kateelliset haukkuvat jotta saisivat itselleen paremman olon. Ajan kanssa se rohkeuskin tulee ja etsii paikkansa mielessä. Vuosi vuodelta kasvat vain vahvemmaksi ja rohkeammaksi, ja nämä sosiaaliset tilanteet tosiaankin voivat olla vaikeita mutta ajattele että ne ovat kuin tasoja, kun yhdestä selviät toinen on jo helpompi ja kolmas vahvistaa jo itsetuntoa ja neljäs sujuu jo niin kuin pitääkin. Se helpottuu kerta kerrallansa aina hieman. Sinun täytyy vain uskaltaa ottaa riskejä ja uskoa itseesi. Päivä vain ja Askel kerrallansa. Toivotan sinulle todella paljon rohkeutta ja voimia! Hyvää loppu syksyä!

      Poista