perjantai 8. helmikuuta 2013

Heität elämäsi nopat vikan kerran pelipöytään Turha on yrittää piiloutua sillä isoveli löytää

Ootsä koskaan kelannu mitä tapahtuu kun kuolet ? Häviäiskö kaikki huolet kun
loppuu nää elinvuodet? Liian monet liian nuoret täältä lähtee liian aikasin. Liian
vähän aikaa saati hyvii kokemuksii. Hukun ajatusten virtaan kun taas kerran alan
funtsiin. Elämän tarkotusta onko se vaan arvotusta. Ilman värikartotusta loppuun
asti valkomusta. Ilman sitä todellista päämäärää. Kuka ohjaa kädest pitäen kun
kuljet polkuu väärää. Ei kohtalo sua löydä vaan sä itse sitä seuraat. Vaik läpi
metsien juokset kuin valkohäntäpeura niin kauan karman laki seuraa sua vaan
vaihe vaiheelt. Ja tekee sun elämästäs aina vaan painajaismaisen Niin helposti voi
tää hauras elämän lanka katkee.Elämä on alust loppuun ihan niinku talvisota.
Jotkut kaatuu ennen aikojaan toiset jaksaa halki kovan harmaan kiven läpi kulkeen
loppuun asti kunnialla, tääl ollaan siihen asti kun elämä päästää otteestaan Ja teksti
kuluu pois elämän käsikirjoituksesta. Sen tajuu aina liian myöhään tän elämän arvon
Sen näkee liian myöhään miks elämän hankee tarpoo Sen tajuaa vasta sit ku seistään
taivaan porteilla Ettei elämää voi pelaa niinkun pelikorteilla Vaikka olis ässä hihassa
ei voitto oo selvää Vaikka peität silmäs ei se meinaa ettet enää pelkää Vaan keskity
kerrankin ja nää kaikki selvästi Loppupeleis helppo on kääntää kaikille selkäsi. Moni
ei ees pääse kokeen sitä viimestä hengenvetoo Moni kuollu äidin kohdus kokenu sen
keskenmenon. Moni kuollu syntyessään oman rakkaan äidin syliin. Moni ei kerkee
näkee elämän hetkiä hyvii. Toiset kokee kaiken kaupan päälle vähän liikaa. Monet
sortuu itsemurhaan toiset sortuu siihen viinaan joka tappaa ihmisiä nykypäivän liian
paljon. Jotkut tosin joutuu jäämään tääl onnettomuuden varjoon. Ei elämää tiedä
etukäteen ei sitä voi näkee. Mutta ellet elä täysil mitä sillon jääkään käteen Muuta kun
vaan pelkkä toivo paremmasta elämästä Siks panostan täysil tiedän että elän nyt ja tässä
Tätä hetkee tätä ainoota päivää En elä huomises enkä mä kadu päivääkään Kaikki
hetket muistoissa on niinku pitääkin Ja valutan kyyneleen suljen hitaasti mun silmäni
 Yks elämä aikaa Sitä en vaihda Vaikka kaikki meist ei jaksa enää nii pitää muistaa se
et on vaaYks elämä luotu Ja siit ei saa luopuu. Silti pitää vaan jatkaa elämää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti