Aijon katsella tämän vuoden jokaisena päivänä kaikkea ja kaikkia kuin ensimmäistä kertaa- varsinkin pienia asioita. Aijon säilyttää lapsenmieleni herätettyäni sen uudestaan, jaksaakseni taas paremmin.. Ollakseni iloisempi...

Vielä palelevat puut jäisin oksin kun ryskyvä talviviima riistää niiltä lumilakanan.
Vielä torkkuvat talojen räystäät, mutta suojapäivänä, eteläseinustalla
raottuu jo toinen silmä ja esiin kirpoaa kirkas kyynel. Vielä nukkuvat kevään keijut 
hankien alla, mutta pian oikovat jo varpaitaan ja aloittavat tanssinsa ensi pälvellä.
Jo aukeaa pimeän koura, hämärän hunnut haihtuvat pois. Jonakin päivänä varistelee 
aurinko kultarahojaan valkoiselle hangelle, ja iltaisin saattaa kylmä kuu
heitellä hopealanttejaan. Taivaan maalari tarttuu siveltimeensä ja värittää sinisen reunaan
punaisen, vihreän, keltaisen kaikki sävyt, koko kirjon. Harmaan painama ihminen nostaa 
päänsä ja kuuntelee. On kuin luonto soittaisi kevään odotuksen sinfoniaa.
Helmikuun helinää.