Kai nää kivet, pian maasta huutaa kun me haavoille lyödyt vieläkin vaietaan
Ja kipeimmät muistot salaa piiloon suljetaan mutta tiedän, tähän ikävään
vastataan ja hiljaisetkin huokaukset kuunnellaan. Ja ne haavoitetut kädet
meidän haavojamme hoitaa. Pyydän voimaa, näitä seiniä musertaa
Sun henkesi henkäykset puhaltakoon taas ja ne levottomat laulut kiitokseksi
muuttukoon. Pöydän ääreen vastapäätä istumaan sun sydän mykkä on, sanot
käyttökelvoton Kyllä nyt oot suuret unelmas valuu kyyneleet pitkin poskias
Sanot tahdon uskaltaa Hypätä tuntemattomaan Luota vaan sua kannattaa rakkaus
jälleen edelleen Nähdä saat elämä kannattaa sua jälleen kohden onnee kulkea saat
Kätees tartun katsees koitan tavoittaa harot hiuksias laitat teehen hunajaa
Yksinäisyys jäi luokses asumaan sua pitää otteessaan yöt valvottaa
Vaikka menneet sua satuttaa Ei kipu kulkuas ohjaa Puhaltaa uudet tuulet
Puhaltaa avaat ikkunan. Luota vaan, työsi täyttäjään. Meidän tiemme hän tuntee,
ja kipumme ymmärtää Ja valonsa löytää salatuimpaan pimeään Luota vaan, hän
äänesi kuulee Luota vaan, meidät tuntee hän kokonaan Luota vaan, siihen lempeään
tuulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti