Koskaan et kadu ...Jos ajattelet ennen toimintaa
...Jos kuuntelet ennen tuomitsemista
...Jos annat anteeksi vihamiehillesi
...Jos olet avoin ja rehellinen
...Jos autat lähimmäistäsi
...Jos pidät kiinni periaatteistasi
...Jos suljet korvasi juoruilta
...Jos vältät loukkaamasta toisia
...Jos luotat itseesi.
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
Niin moni on luonteensa orja.
Olkoonkin hän "sairas" tai "ehjä".
Ei luonnetta ihmisen korjata voida,
sillä päähän hänelle on ajatukset luotu.
On kaikille perintönä luonne suotu!
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
Tee sitä mihin uskot. Usko siihen mitä teet. Tee, niin kuin parhaaksi näet.
Älä usko mitä muut sanovat. Sano, mitä itse ajattelet. Ajattele itse.
Uskoon kuuluu epäily. Uskoon kuuluu rohkeus. Pahinta uskossa on sokeus.
Rohkea uskaltaa epäillä, eikä näe niiden välillä pienintäkään ristiriitaa.
Miksi täydellisyys ilman yhtä on turhaa? Yksin kärsin, itken, valvon.
Yksin ajatuksissa rakkautta palvon. Luokseni kutsun, pyydän, anelen ja huudan.
Rakkautta tuota ihanaa asiaa, mutta miksi se niin satuttaa? Rakkaus on lämmintä
ja pehmeää. Oli sitä tai ei. Silti tekee kipeää. Rakkautta ei voi ymmärtää.
Vaikka kaikki muu olisi kunnossa, mutta rakkaus puuttuu. Sitä vain jähmettyy,
paikalleen juuttuu. Miksi täydellisyys ilman yhtä on turhaa? Myrsky mahtaili kerran
auringolle, kuinka
vahva se oli. Aurinko vastasi hymyillen, ettei vihaisinkaan
myrskypuhuri
ole niin voimakas kuin lämmin auringonvalo. He päättivät kokeilla
voimiaan yrittämällä vuorotellen saada tiellä kävelevän pojan riisumaan takkinsa.
Kun myrsky puhalsi, poika vain veti tiukemmin takkia ympärilleen ja
myrskyn oli
annettava periksi. Aurinko puolestaan hymyili ja lämmitti ja
mitä enemmän se
lämmitti, sitä enemmän poika availi takkinsa nappeja.
Lopulta hän riisui takkinsa
kokonaan. Näin aurinko osoitti mahtailevalle
myrskylle, ettei voima piile vihassa
tai myrskyssä, vaan hymyssä ja
ystävällisyyden lämmössä. Aloita päiväsi antamalla
kiitosta jollekin ja katso miten tuo pieni hetki ohjaa päivääsi. En kuulu Suomen
täydellisiin naisiin, enkä miljonääri äiteihin. Olen pakkasissa karaistu, tuulissa tuiverrettu
ja elämäkin on antanut oppejaan. Valintoja tehnyt, surrut ja iloinnutkin niistä.
Kaikki valinnat kuitenkaan eivä ole aina omissa käsissämme, ja silti
ne vaikuttavat
meihin syvälle, koskettavat - joka ikinen päivä....Tyynenkin pinnan alla voi kuohua
ja kyyneleet voivat olla suolaisempia kuin uskoisikaan. Anna ihmisten puhua, puida
ja taivastella sillä he tekevät sen muutenkin - sinulta lupaa kysymättä. Elämä ei aina
voi olla täydellistä, useimmallakaan meistä. Itse kuljet polkusi ja tunnet elämänkirjosi
jokaisen sivun, paremmin kuin kukaan toinen.
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
Että joku muukin, joka on kulkenut samoja polkuja, kärsinyt samoja haavoja,
voisi hymyillä hetken huomatessaan, kuinka hänen suksensa solahtaa minun uraani,
kuinka minun ääneni kaiku sekoittuisi hänen omaansa, eikä hän hetkeen tietäisi,
kumpi puhuu. Miksi haluaisit nähdä kauemmaksi? Kuin silmäsi
näkevät..! Kuitenkin
kuljet eteenpäin kohti tulevaisuutta. Kaikki kyllä
selvenee, kun saavut lähemmäksi.
Aika toimii kaukoputkenasi ja
selventää katsettasi päivittäin. ❤
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
Olin pienenä paljon yksin, kokematta itseäni
kuitenkaan koskaan yksinäiseksi.
Varttuessani, jotkut saattoivat ottaa
siitä ongelman itselleen, minä itse en koskaan.
Olen vain aina tykännyt
olla eniten omassa seurassani, eikä siinä ole mitään
henkilökohtaista
muita ihmisiä kohtaan ♥
·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·
Lienee niin, että unelmat sinänsä eivät innosta tai masenna meitä.
Niiden vaikutus riippuu siitä, kuinka varmasti uskomme niiden
toteutuvan. Joskus
unelmat tuntuvat hyviltä ja siivittävät arkeamme
suloisesti. Näin on, jos tunnemme ja
tiedämme sisällämme, että haaveilumme muuttuu oikeaksi elämäksi jossain
vaiheessa,
tavalla tai toisella. Joskus unelmat raastavat sisimpäämme
kipeästi. Tunne on varmaan
tuttu niille, jotka ovat kovasti kaivanneet
jotain pitkiäkin aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti