Ei sinun tarvitse nyt olla kuin se mitä aina ollut oot
Ja jos nyt muuta jotkut vaatiikin, ne itseänsä katsokoot
Et taida kantaa kaunaa kellekään, on sulla kirkas ikkuna
Ja mitä elämässä nyt ei oo, ei sitä myöskään tarvita
Ja ylipäänsä, kaiken kaikkiaan, se on sun filosofia,
Se mikä syntyy aivan luonnostaan on elämässä parasta
Tuulikellon soitossa voi kyllä tanssia
Tarvitaan vain sopivasti luovaa hulluutta
Metsätähden loisteessa voi yöllä kulkea
Aito kahden rakkaus ei kaipaa polkuja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti