RMS Titanic

Tasan 100 vuotta sitten RMS Titanic upposi neitsytmatkallaan amerikkaan. Titanicin muistoa kunnioittaen julkaisen tänne kuvitteellisen tarinan titanicin tapahtumista.

 

100 vuotta sitten...

Varasit miehesi ja 7-vuotiaan poikasi kanssa matkan viimeisillä rahoillanne Amerikkaan tuon ajan suurimmalla laivalla, tavoittelitte uutta elämää. 1O.4.1912 nousitte laivaan toisen luokan kannelta. Olitte täynnä intoa, koska tiesitte elämänne muuttuvan täysin ja parempaan suuntaan. Päivät kuluivat laivalla ollessa. Tapasitte uusia ihmisiä, söitte loistavia aterioita, ja teillä oli jopa kannella tilaa kävellä, toisin kuin kolmannen luokan matkustajilla. Pieni poikasi osoitteli innoissaan merta kohti ja kysyi sinulta: "Äiti, koska näemme Sen?" Hymähdit ja silitit pienen poikasi päätä. "Malttia, rakas." Sanoit hänelle, ja suutelit hänen otsaansa.

klo 23:40
Heräät siihen, kun laiva tärisee, ja sen rungosta kuuluu törmäyksen ääniä. Herätät nopeasti miehesi ja lapsesi. Olette hämillänne siitä, mitä on tapahtunut. Ette oikein osaa toimia tilanteen mukaan, koska ettehän te tiedä edes, mitä on tapahtunut. Päätätte pukea vaatteet päällenne.

klo OO:5O
Pääsette vihdoinkin kannella ihmisjoukon keskelle. Ihmiset ovat paniikissa, ja heidän keskuudessaan velloo epätoivoisuus. Matkallanne ylöspäin teille tultiin tyrkyttämään pelastusliivejä, ettekä ymmärrä miksi. Pian kuitenkin totuus valkenee. Uppoamattomaksi tituleerattu laiva on törmännyt jäävuoreen, ja se on painumassa kiivasta vauhtia meren pohjaan, eikä sitä voida enää estää. Kannella on sen verran ihmisiä, että liikkuminen on miltei mahdotonta. Kuulette, että ensimmäinen pelastusvene ollaan laskettu jo vesille.

klo O1:18
Olette jo melkein luopuneet toivosta päästä veneisiin. Näette, että viimeisiä veneitä ollaan laskemassa vesille. Miehesi alkaa rynniä ihmisten läpi poika sylissään. Seuraat tätä parhaasi mukaan. Pääsette juuri lähtevän veneen luokse. Tartut miehistön jäsentä hihasta, ja anelet häntä ottamaan ainoan poikasi mukaan. "Ota hänet. Poika on vasta seitsemän!" Itket hysteerisesti, kun mies ei aluksi suostu tähän. Lopulta hän kuitenkin kaappaa pojan itselleen, ja antaa tämän veneessä olevalle naiselle. " Valitan mutta te ette mahdu enää veneeseen. " Hän sanoo sinulle jälkeenpäin ja näyttää vesillelasku merkin. Kuulette, kuinka poikanne huutaa teitä. Sydämesi murtuu, ja alat itkemään.

klo O2:O6
Syleilette toisianne miehesi kanssa. Kyyneleet valuvat pitkin poskiasi. Ikäväksenne olette aivan laidan vieressä. Kun päästätte hetkeksi irti, joku hysteerinen ihminen tönäisee sinut hädissään reunan yli. Miehesi yrittää pitää sinusta kiinni, mutta hänen otteensa irtoaa vahingossa. Kylmyys on tehnyt tehtävänsä miehen paljaille käsille. Tiput hyiseen veteen. Kun pääsi palaa pinnalle, et voi ajatella mitän muuta kuin kylmyyttä. Alat hengittää nopeasti. Lamaannut, etkä pysty liikkumaan. Kipu valtaa kehosi. Yrität kuitenkin ajatella nopeasti, ja lähdet uimaan poispäin uppoavasta laivasta, koska pelkäät, että sen imu veisi sinutkin mukanaan.

klo O2:17
Laiva on katkennut kahtia aikoja sitten. Sen peräpää pomppii kohtisuorassa kohti taivasta samalla kun vesi täyttää sen. Muutaman minuutin taistelun jälkeen se alkaa vajota syvyyksiin vieden loput ihmiset mennessään. Suljet silmäsi, ja kuulet kuinka sadat ihmiset huutavat tuskissaan apua. Mutta kukaan ei voi auttaa.

 klo O3:29
Huudot ovat vähentyneet, samoin ihmisten valitukset. Pidät kiinni laivasta irronneesta pöydästä. Et tunne enää jalkojasi. Kylmyys on vienyt tunnon niistä. Hengityksesi on hidastunut, ja hiuksesi jäätyneet jäähileiden peittämiksi. Ihosi on kuolonkalpea. Olet ollut vedessä yli tunnin, mutta et tiedä sitä itse, koska olet menettänyt ajantajuntasi. Olet vain kuunnellut hiljaisuutta ja satunnaisia parkaisuja. Avaat silmäsi, ja katsot ympärillesi. Näet vain mustan tyhjyyden, joka avautuu ympärillesi. Itket, koska tiedät, että miehesi vajosi laivan mukana. Tiedät kuitenkin myös, että poikasi on elossa. Ristit kohmeiset kätesi, ja rukoilet. Täriset kovin. Yrität rentouttaa lihaksesi, mutta et pysty. Tiedät, mikä on kohtalosi. Painat pääsi hitaasti pöydän päälle. Suljet silmäsi, hengität vielä muutaman kerran, ja sitten jäät paikoillesi. Et tunne enää kipua. Kun lihaksesi veltostuvat, ruumiisi irrottautuu kelluvasta pöydästä. Alat vajota kohti valtameren pohjaa. Jaat viimeisen lepopaikan aviomiehesi kanssa.

-------
Tänään tuli kuluneeksi tasan sata vuotta siitä kun RMS Titanic törmäsi jäävuoreen. Tapahtuma johti laivan uppoamiseen. Se vei mukanaan syvyyksiin lähes kaksituhatta matkustajaa, heidän unelmansa, tulevaisuutensa ja elämänsä. Monet ihmiset menettivät perheenjäseniä ja ystäviä tuona yönä. Tekstin luettuasi pidä hiljainen hetki kaikille Titanicin uhreille osoittaaksesi kunnioitusta heitä kohtaan. Nykyään Titanic makaa valtameren syvässä pimeässä huomassa muistuttaen yhä siitä kuinka pienessä hetkessä voi menettää ihan kaiken.