Anna minulle rakkautta silloin, ku sitä vähiten ansaitsen, sillä silloin sitä eniten tarvitsen.

Opetit minut nauramaan. Autoit minua tuntemaan. 

Kerroit miten rakastaa ja autoit jaksamaan. 

Mutta unohdit kertoa miten voin unohtaa.

Et muistanut opettaa miten kuivata kyyneleet, 

kun rakkaus ei olekaan tarpeeksi kestävää.

~.~.~.~.~.~.~

  

Tahdon oikeesti olla sinun, enkä vain leikisti rakastaa. 

kanssas oikeesti kokea kaiken, mikä on ollut vain unelmaa. 

tahdon syliisi painaa pääni, tahdon lämpöösi nukahtaa. 

Olla kanssasi oikeesi onnellinen, sua oikeesti rakastaa.

~.~.~.~.~.~.~

Joskus öisin herään miettien

"mitä mä väärin tällä kertaa tein"

Järki ei kulje, se ei saa

sydän johtaa tätä sirkusta ainoastaan

Se rytmin määrää ja jalat alta vie

se on se joka päättää missä päättyy tie

~.~.~.~.~.~.~

Ei koskaan voi tietää onko aikaa paljon vai vähän,

yhtääkkiä huomaa, se päättyykin jo tähän.

~.~.~.~.~.~.~

Jos käteesi tarttua tänään saisin

En tiedä josko enään milloinkaan irroittaisin

Mutta liian myöhään sen tajusin

en enään saa sua takaisin

~.~.~.~.~.~.~

Olit aamu johon heräsin

olit päivä jonka elin

olit ilta jota odotin

olit aika jonka kadotin

 ~.~.~.~.~.~.~

Jokainen lause voi olla viimeinen

jokainen hyvästijättö ikuinen

rakasta sillä huomenna voi olla liian myöhäistä

 ~.~.~.~.~.~.~

olet isompi kuin nolla,

olet pienempi kuin kakkonen

olet elämäni ykkönen

 ~.~.~.~.~.~.~

Ystävät ovat enkeleitä

jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme silloin,

kun siipemme eivät enään pysty muistamaan miten lennetään.

 ~.~.~.~.~.~.~

Oon pahoillani kun kävi näin, 

on vaikeeta lähdin tai jäin.

Anna anteeksi jos sydämes särjin,

mut yritä unohtaa säkin.

Yhdessä pitkään käveltiin,

nyt on aika kuitenkin irroittaa,

muita ett sua tuun aina rakastaan

kiitos, anteeksi ja näkemiin

 ~.~.~.~.~.~.~

Tulee hetki jolloin valot sammutetaan,

hetki jolloin äänet hiljenevät,

silloin poskelleni vierii yksinäinen kyynel

minulla on niin kova ikävä sinua

 ~.~.~.~.~.~.~

Mä elän iltaani muistaen,

sä lensit luokse enkelten.

Ja mukanas veit mun sydämen,

se nyt on luona tähtien.

Tiiän et sun on parempi näin,

kivut ja tuska on takana päin.

Ansaitsen levon rauhaisan,

ja kiitoksen kaikkein kauneimman.

Suo anteeksi kyyneleet nää,

ne rakkautta on ja ikävää.

 ~.~.~.~.~.~.~

Sanoista teoiksi, hyvästä pahaksi, sisällä jälki ikuinen.

Valosta pimeyteen, kahleista vapauteen, niin suru löytää sinutkin.

Miten paljon on matkaa huomiseen, jos en sitä kanssas kuljekkaan?

~.~.~.~.~.~.~