lauantai 26. lokakuuta 2013

Pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet. Älä itsessäsi mitään liioittele, älä mitään sulje pois. Kuu mahtuu lampeen koska se paistaa niin korkelta.

Kirjoitan tämän sinulle, sinä olet kaikista läheisin minulle. Sinun kanssasi 
vietän elämäni, ensimmäisestä hengenvedosta viimeiseen hetkeen asti. 
Sinun kanssasi riemuitsen ja  sinun kanssasi jaan menetysten tuskan. Sinä 
olet aina minussa,  kuten minä sinussa, olemme luodut toisillemme. Anna 
minulle anteeksi ,  että kovin usein vaadin sinulta liikaa, enkä kuuntele 
mitä sinä haluat sanoa, pidän sinua itsestäänselvänä. Olemme kulkeneet jo 
pitkän matkan ja tulemme toivottavasti vielä kulkemaan pitkään. Yritän olla 
armollisempi  sinulle, kuunnella enemmän, mitä sinulla on sanottavana ja 
lupaan opetella tuntemaan sinut paremmin. Rakas Minä, en halua koskaan
satuttaa sinua, haluan elää kanssasi sovussa sen ajan, mitä meille on annettu.

~*~*~*~*~*~*~

Yksinäinen liekki hiipuu hiljalleen. Ihminen on luotu toisten yhteyteen.
Yhdessä me voimme roihun sytyttää, valaisemaan yötä, synkkää ikävää.

Kirkkaammaksi kasvaa loimu nuotion, halkoja kun siinä sylillinen on.
Yhdessä me voimme tehdä ihmeitä. Hiipunutkin liekki syttyy hetkessä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti