Kirjoitan tämän sinulle, sinä olet kaikista läheisin minulle. Sinun kanssasi
vietän elämäni, ensimmäisestä hengenvedosta viimeiseen hetkeen asti.
Sinun kanssasi riemuitsen ja sinun kanssasi jaan menetysten tuskan. Sinä
olet aina minussa, kuten minä sinussa, olemme luodut toisillemme. Anna
minulle anteeksi , että kovin usein vaadin sinulta liikaa, enkä kuuntele
mitä sinä haluat sanoa, pidän sinua itsestäänselvänä. Olemme kulkeneet jo
pitkän matkan ja tulemme toivottavasti vielä kulkemaan pitkään. Yritän olla
armollisempi sinulle, kuunnella enemmän, mitä sinulla on sanottavana ja
lupaan opetella tuntemaan sinut paremmin. Rakas Minä, en halua koskaan
satuttaa sinua, haluan elää kanssasi sovussa sen ajan, mitä meille on annettu.
~*~*~*~*~*~*~
Yksinäinen liekki hiipuu hiljalleen. Ihminen on luotu toisten yhteyteen.
Yhdessä me voimme roihun sytyttää, valaisemaan yötä, synkkää ikävää.
Kirkkaammaksi kasvaa loimu nuotion, halkoja kun siinä sylillinen on.
Yhdessä me voimme tehdä ihmeitä. Hiipunutkin liekki syttyy hetkessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti