torstai 2. elokuuta 2012

Hän katsoo sinuun vakavin silmin, tuo poika niin totinen. Et hymyä huuliltaan tapaa, et naurua äänessään aisti, etkä pilkettä silmistään löydä. Vain tuon polttavan mietteliään katseen, tulvillaan kipuilevaa kaipuuta, täynnä sanatonta tuskaa. Pienen pienissä käsissään hän rakkautensa sirpaleita puristaa. Pienillä hennoilla harteillaan hän arvottomuuden raskasta viittaa kantaa.
"Ei tullut äiti tänäänkään..."
Hän pienessä mielessään huokaa, sydämeensä pienoiseen uuden pettymyksen jäljen painaa.
.
On raskasta olla hyljätty , sellainen erilainen jota ei koskaan syliin huolittu. Kun ihmiset ympärillä lapsistaan iloitsee, tämä pieni ihminen yhä syvemmälle suruunsa pakenee..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti