Tahtoisin, että kuuntelisit minua, muttet tuomitsisi minua.
Tahtoisin, että sinulla olisi näkemys asioista, muttet neuvoisi minua.
Tahtoisin, että luottaisit minuun, muttet esittäisi minulle vaatimuksia.
Tahtoisin, että auttaisit minua, muttet tahtoisi päättää puolestani.
Tahtoisin, että pitäisit huolta minusta, muttet tukahduttaisi minua.
Tahtoisin, että katsoisit minua, muttet heijastaisi omia ajatuksiasi minuun.
Tahtoisin, että syleilisit minua, muttet puristaisi minua kuoliaaksi.
Tahtoisin, että kannustaisit minua, muttet tönisi minua eteenpäin.
Tahtoisin, että tukisit minua, muttet tekisi minusta taakkaa itsellesi.
Tahtoisin, että suojelisit minua, muttet valehtelisi minulle.
Tahtoisin, että tulisit lähemmäksi, muttet valtaisi minua.
Tahtoisin, että tuntisit mielestäsi vastenmielisimmät puoleni, mutta hyväksyisit ne, etkä yrittäisi muuttaa niitä
Tahtoisin sinun tietävän...että voit nyt luottaa minuun täysin.

·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·

Minulla on ystävä rakastettuni.
Hänen sydämensä on myötäni,
hänen unelmansa vartioivat minua ja rakkauttani.
Minulla on myös paljon tovereita. 
He katsovat minuun ja ystävääni,
he tietävät: rakkaus synnyttää
maailman rakentajia.
Minulla on ystävä, rakkaus, tovereita.
Minulla on elämä; tämä päivä ja tulevaisuus 


 ·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·

Moneksi meitä on matkalla.
Sinä, joka et mitään odotakaan,
elät vain päivästä toiseen.
Hän, joka toivoi ja ponnisteli,
mutta ei saanut haluamaansa.
Minä, joka unelmoin tekemättä mitään,
ja näen toiveitteni murenevan tomuksi,
jota orpo tuuli kuljettaa.  

 ·٠•●♥ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ ♥●•٠·

Älä anna niiden kasvojen, jotka näytän sinulle,pettää itseäsi.
Minulla on tuhat naamiota, eikä yksikään niistä ole minä.
Älä anna pettää itseäsi. Näytän kai itsevarmalta? Siltä, että 
itseluottamus on nimeni ja kylmä rauhallisuus olotilani.
Etten tarvitse ketään. Mutta älä usko minua. Jossain syvällä
todellinen minäni on hämmentynyt, peloissaan ja yksinäinen.
Siksi luon itselleni naamion, jonka taa voin piiloutua niiltä katseilta,
jotka tietävät. Mutta juuri sellainen katse on pelastukseni.
Se merkitsee sitä, että jos sitä seuraa hyväksyminen, sitä seuraa
myös rakkaus. Vain se voi vapauttaa minut muureista, jotka
olen rakentanut ympärilleni. Pelkään, että pohjimmiltani minusta
ei ole mihinkään. Etten ole minkään arvoinen. Ja, että sinä huomaat
sen, ja työnnät minut pois. Silloin alkaa naamioiden juhla.
Räpätän sinulle pikkuseikoista. Kerron kaiken, mikä ei oikeastaan
merkitse mitään, mutta en mitään siitä, mikä merkitsee kaikkea,
mikä huutaa sisälläni. Ole kiltti, kuuntele tarkkaan ja yritä kuulla se,
mitä en sano. Haluaisin olla aito, vilpitön ja oma itseni, mutta sinun
täytyy auttaa minua. Sinun täytyy ojentaa kätesi. Joka kerta, kun
olet kiltti, ystävällinen ja rohkaiseva, joka kerta, kun yrität ymmärtää,
siksi, että todella välität minusta silloin sydämeni saa siivet.
Hyvin hennot siivet mutta siivet.Vain sinä voit herkkyydelläsi ja 
hellyydelläsi ja kyvylläsi ymmärtää, vapauttaa minut epävarmuuteni
aavemaailmasta, yksinäisyyteni vankilasta. Se ei tule olemaan helppoa
sinulle. Mitä lähemmäksi tulet,sitä sokeammin lyön ehkä takaisin.
Mutta olen kuullut, että rakkaus on vahva, vahvempi, kuin paksut
muurit siinä on minun toivoni. Pyydän, yritä murtaa nämä muurit
varmoin käsin. Mutta varovaisin käsin sillä lapsi on hyvin herkkä.
Ihmettelet ehkä, kuka minä olen. Olen ihminen, jonka tunnet erittäin 
hyvin. Olen jokainen tapaamasi nainen. Olen jokainen tapaamasi
mies. Olen myös sinä itse.