Se sai minut seisahtumaan paikoilleen,
näköni sumentumaan ja sinä hetkenä...
kuulin sydämeni särkyvän.
Se oli hiljainen, selvä ja niin.. puhdas.. ääni,
kuin joku olisi katkaissut kukan varren.
Vihdoin se tyttö, joka vaikutti siltä,
ettei kukaan tai mikään voisi häntä särkeä, särkyi.
Hän lopetti teeskennellyn hymyilyn ja kuiskasi itselleen
- en pysty tähän enään..'
Silti viivyt vielä, pidät kättä koitat jotain sanoa.
Etkö tiedä ettei eilistä voi takas anoa ?
Mun sydän vuotaa verta, huoneen täyttää hiljaisuus.
Tää ei oo ensi kerta, mutta aina yhtä uus.
Älä puhu rakkaudesta jos et totta tarkoita
Älä onnen pikku enkeleitä luotas karkoita
Sulle pahaa en mä toivo mutta vihaan valhetta
Älä puhu rakkaudesta jos et totta tarkoita
lauantai 1. marraskuuta 2014
Onko rikos rakastua, toiselle antautua?
Liian paljon, liian hyvää
liian nopeaa kanssas kokea saan
Tää on huumaa, sen mä myönnän
epäilykset syrjään työnnän
Hälyytyskellot silti lähellä jo soi
refrain:
Onko rikos rakastua, toiselle antautua
siltä välillä tuntuu
tiedän ettei kahleet kestä
ei kalteritkaan estä
jos sä päätät lähtee
Joka aamu, joka ilta
joka ainut yö, hetki viimeinen lyö
et tyydy leipään, etkä veteen
tahdot parhainta vain eteen
kaikki ei täydellistä koskaan olla voi
refrain
Sä voisitko
tämän rikoksen sovittaa
itseäsi armahtaa
refrain (3x)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)